Voi, miksi en avannut suutani!

Ottaa päähän. Askeleeni läpsyvät märkään asfalttiin, kun tallustan kotiin kalseankosteassa maaliskuisessa illassa. Paleltaa ja soimaan itseäni, miksi en avannut suutani, kun olisi ollut tilaisuus. Miksi, miksi, miksi!

Olen palaamassa erään yhdistyksen kevätkokouksesta. Asialistalla oli ollut kylän mailla toimivan yrittäjän pyyntö saada maan vuokrauksen sijaan ostaa yhdistykseltä tontti, jolla hän yritystoimintaansa harjoittaa. Hänellä on suunnitelmia yritystoiminnan laajentamiseksi, mikä toisi alueelle lisää matkailijoita, tuloja ja myös uusia, kaivattuja työpaikkoja.

Perinteisesti yhdistys ei maata ole myynyt, vaan tontit on vuokrattu pitkillä vuokrasopimuksilla. Kokouksessa kukaan ei nostanut kättään maan myymisen puolesta. Äänessä olivat vain ne, jotka halusivat, että toimitaan kuten ennenkin. Ääni sisälläni huusi, että nosta nyt se kätesi, pyydä puheenvuoroa ja kerro, että kannatat tontin myymistä yrittäjälle. Kyllä sinä uskallat! Kyllä, kyllä. Uskallanhan minä. Olen uskaltanut ja avannut suuni ennenkin. Siitä saattaa tulla lantaa niskaan ihan koko lasti, mutta ei siihen kuole. En ole kuollut ennenkään, eikä kenenkään ole pakko olla samaa mieltä kanssani, mutta minä olen tätä mieltä. Jos minä nyt avaisin suuni, asia menisi äänestykseen. Väsytti ja minä oikeastaan halusin vain kotiin ja aikaisin nukkumaan.

Tiesin, että salissa varmasti oli muitakin, jotka kannattivat myyntiä, vaikkeivät hekään suutaan avanneet. En olisi jäänyt äänestyksessä yksin, vaikka vähemmistöön myyntiä kannattava mielipide luultavasti olisi jäänytkin, mutta se, että asiasta olisi jouduttu äänestämään, olisi saattanut herättää jonkun ihmisen miettimään asioita uudelta kantilta. Jo se olisi ollut paljon!

Vaan en avannut suutani. Sanoin itselleni, että nyt tänään, tässä ja nyt en jaksa. Pää oli jotenkin puuroa. En kyennyt siinä tilanteessa muodostamaan selkeitä argumentteja, miksi olen maan myynnin puolella. Asia tuli minulle liian yllättäen. (Antaa muuten olla viimeinen kerta, kun menen mihinkään kokoukseen valmistautumatta!) Tiesin vain intuitiivisesti, että puollan tontin myyntiä yrittäjälle vuokraamisen sijaan.

Seuraavana aamuna olin levännyt ja ajatus oli kirkas. Kehitys kylässä on ollut se, mitä kehitys on ollut niin monessa muussakin haja-asutusalueen kylässä: työpaikat katoavat, väki vähenee ja ikääntyy ja niiden myötä palvelut. Olen itsekin yrittäjä ja vaikka toimintani on tuon toisen yrittäjän toimintaan verrattuna hyvin pienimuotoista ja haluan sen sellaisena säilyttää, halusin silti minäkin yritykselleni omat toimitilat vuokratilojen sijaan. Vuokrasopimuksen pituus ei ole ainoa riskitekijä. Vuokran suuruus on toinen. Kun se ei ole omassa kontrollissa, aiheuttaa se yrittäjälle tarpeettoman riskin. Kynnys investoida toiminnan laajentamiseen kasvaa.

Kylän kehityksen suunta ei muutu, jos mikään ei muutu eli jos mitään ei muuteta. Voi osoitella sormella ulkopuolelle ja vaatia vaikka kuntaa tai valtiota tekemään muutosta. Vaan mikä se sellainen kunta tai valtio on? Se olemme me, kuntalaiset ja kansalaiset. Todellisen muutoksen parempaan voi saada aikaan vain, jos itse lähtee aktiivisesti muuttamaan nykyisiä toimintatapoja. Ne eivät muutu itsestään, eivät ainakaan yleensä siihen suuntaan, josta on seurauksena toivottu lopputulos. Tässä yhdistys olisi voinut päättää, että kyllä kiitos, haluamme tarjota alueen yrittäjälle paremmat mahdollisuudet yritystoimintansa laajentamiseen, jotta saamme alueelle lisää elinvoimaa ja olemme valmiita myymään tontin, jos pääsemme hinnasta yksimielisyyteen.

Miksi näin ei käynyt? Miksi haluttiin jääräpäisesti pitää kiinni vanhasta ja totutusta toimintatavasta? Muutos on uhka! Koettiin uhaksi se, että myytäisiin maata ulkopuoliselle. Koettiin uhaksi se, että menetetään oma kontrolli tuohon pieneen maapalaan. Muutos tuo aina mukanaan epävarmuutta ja pelkoa. Pelko voi nousta niin suureksi peikoksi, että mieluummin halutaan hyväksyä ja pitää kiinni nykytilasta, vaikka tiedetään, että nykyinen kehitys ei ole hyvä. Mieluummin tuttu ja turvallinen ei-toivottu nykytila kuin uusi ja tuntematon, vaikka se voisikin pitää sisällään mahdollisuuksia parempaan.

Tässähän minulla ne tontin myyntiä puoltavat argumentit olivat, jotka olisin voinut ladella pöytään edellisillan kokouksessa! Mutta en ladellut, koska pää ei toiminut ja sanoin itselleni: ”Nyt en jaksa. Olen väsynyt.”. Ymmärsin, että olin soimannut itseäni ihan turhaan, että olin ollut vaiti. Olin sittenkin toiminut aivan oikein! Olin kuullut ääneni, joka sanoi, että avaa suusi, mutta olin myös kuullut sitä omaa ääntäni, joka sanoi, että nyt en jaksa. Olin asettanut oman hyvinvointini tärkeämmälle sijalle.

Lentokoneen turvaohjeissa kehotetaan aina laittamaan happimaski ensimmäiseksi omille kasvoille ja vasta sitten auttamaan muita. On tärkeintä pitää ensin huolta omasta itsestään ja vasta sen jälkeen auttaa muita. Muutoin tekee karhunpalveluksen ympäristölleen ja seurauksena on, että avuntarvitsijoita on pian yhden sijasta useampi.

Joku viisas on myös sanonut, että ole heikkojen puolella – vahvat pärjäävät muutenkin. Asetuin kokouksessa oman, väsyneen itseni puolelle. Mietin tuota yrittäjää. Hänen puolestaan tietysti harmittaa. Mutta. Tuskinpa päätös hänelle mikään yllätys oli, vaikka hän toista oli toivonutkin. En epäile hetkeäkään, etteikö hänellä myös olisi takataskussa Suunnitelma B. Se jää sitten nähtäväksi, kuka tuon B-suunnitelman hedelmistä pääsee nauttimaan.

Näyttelijä LeVar Burton sanoi eräässä haastattelussa, että hän haluaa saada aikaan pysyvää muutosta. ”Et voi muuttaa maailmaa poissaolevana. Maailman muuttaminen vaatii energiaa ja läsnäoloa.” Minulla tuota energiaa ei sinä iltana ollut. Oli tärkeämpää, että huolehdin silloin itsestäni. Kenties, kun vastaava tilanne seuraavan kerran tulee eteen, olen silloin vahvempi, valmis reagoimaan ja tekemään oman osuuteni muutoksen hyväksi. Toivottavasti olen myös paremmin valmistautunut kokoukseen mennessäni.

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s