Loma loppui – ja vapaus päättyi?

Makailin viikko sitten punkassa selälläni ja mietin mennyttä pariviikkoista: lomareissun viimeinen ilta. Oli ollut hienoa aikaa! Kotoa lähtiessäni en edes tiennyt, mitä kaikkea tulisi tapahtumaan, mitä kaikkea näkisin ja kokisin. En edes tiennyt kotiinpaluuni päivämäärää. Tiesin vain päivämäärän, johon mennessä olin luvannut palata takaisin töihin.

Olin jättänyt lyhyen lomani vaille suurempia suunnitelmia. Yksi kaksipäiväinen kurssi oli tiedossa heti loman alussa sekä yksi sovittu tapaaminen. Toinen tapaaminen oli kysymysmerkillä. En ollut myöskään lastannut omaa mieltäni ”nämä asiat haluan saada tehtyä” -ajattelulla. Sen sijaan oli vain ajatus pienestä reissusta, jonka halusin toteuttaa. Toinen, minkä tiesin, oli se, että halusin antaa itselleni mahdollisuuden lukea kirjoja. Mitään pakkoja tai pitäisi-juttuja ei ollut. Remontin jatkamista kaipaava koti ei mihinkään karkaisi sillä välin. Se oli varmaa.

Kurssin ja tapaamisen jälkeen pakkasin kajakin ja työnsin sen vesille. Löysin mukavanoloisen saaren, pystytin sille telttani ja kaivoin kirjan esiin. Juomavettä olin unohtanut tankata mukaan, mutta järvi-Suomessahan se ei ole ongelma. Olin unohtanut vaihtaa paristot rannekellooni, joten jätin sen autoon tarpeettomana. Puhelin oli mukana, mutta koska asumattomilla saarilla ei ole sähköpistokkeita, pidin sen poissa päältä, jotta akun lataus kestäisi mahdollisimman pitkään. Halusin sen kuitenkin mukaani turvallisuussyistä. Näin ollen olin saarellani ilman kelloa. Se tuntui aluksi oudolta siitä huolimatta, että olen jo elänyt pian kolme vuotta ilman herätyskelloa, sillä olin kuitenkin tottunut aamulla herättyäni ensimmäiseksi katsomaan, paljonko kello on. Nyt elin vain kuuntelemalla itseäni. Heräsin ja nousin ylös, kun siltä tuntui. Söin, kun oli nälkä ja menin nukkumaan, kun väsytti. Ensimmäisenä päivänä tuli jopa otettua päivän aikana kahdet lyhyet nokkaunet, mutta muina päivinä ei siihen ollut tarvetta. Ehkä se kertoi jostakin.

Aika ei tullut pitkäksi ja oli hyvä olla. Ei ollut edes tarve vaihtaa välillä paikkaa ja saarta, kuten jossakin vaiheessa olin suunnitellut. Mitä sitä suotta hötkyilemään, kun siinä oli hyvä. Luin, kirjoitin, olin vain läsnä ja katsoin maisemaa. Lopulta ruoka loppui ja retkikeittimen polttoaine oli käymässä vähiin. Muutoin olisin voinut jäädä saarelleni vielä pariksi, kolmeksi yöksi lisää.

Paluumatkalla yöpyessäni makailin siis selälläni ennen nukahtamista ja mietin suloista vapautta, joka minulla oli lomani aikana ollut. Tuli lähes haikea olo. Mielessä kävi jo ajatus, että nyt se vapaus sitten päättyy, kun työt jälleen alkavat…

Hetkinen, hetkinen! Mitenkähän asiat nyt oikein ovat? Olin ennen reissuunlähtöä lukenut Päivi ja Santeri Kanniston kirjan Vapaana elämisen taito, joka oli antanut sopivasti ajattelemisen aihetta, mietittävää ja kyseenalaistettavaa loman ajaksi.

Kuka sanoo, että minun on palattava töihin? Kuka minut siihen pakottaa? Olenko pakkotyössä kenties? Pakkotyössä en ole. Olen vapaa kansalainen. Viimeisin kysymys oli helpoin vastattava. Kaksi ensimmäistä kysymystä sen sijaan antavat mahdollisuuden pyristellä karkuun omasta vastuusta ja itse tekemistään elämänvalinnoista. Vaihtoehtoisesti voin olla itselleni rehellinen ja vastata sen mukaisesti. Jokainen päättää itse, miten rehellinen haluaa itselleen olla.

Jos olen itselleni täysin rehellinen, vastaan ensimmäiseen kysymykseen: minä itse sanon, että minun on palattava töihin. Toisen kysymykseni rehellinen vastaus on, ettei minua ei siihen voi kukaan muu pakottaa kuin minä itse.

Juu, kyllä. Olen yksityisyrittäjä ja yksinyrittäjä, joten päätän todellakin itse omista aikatauluistani, tosin ei asiakaskaan loputtomiin odottele. Niin hyvää markkinatilannetta kellään yrittäjällä ei voi olla. Ei tilanne palkansaajanakaan muuksi muuttuisi. Ei työnantajani minua voisi takaisin töihin pakottaa. Kyllä minulla olisi sama mahdollisuus jättää palaamatta lomaltani tai palata silloin kun tahdon. Siinä tosin saattaisi mennä samalla työpaikka tai vähintäänkin seuraamuksena olisi palkattomia päiviä. Aivan sama tilanne kuin yrittäjälläkin toisin sanoen.

Mietin edelleen, miten yrittäjänä minulla on suurempi vapaus päättää oman työni sisällöstä ja määrästä. Samalla tulen kuitenkin valinneeksi, että kannan täysin itse riskin töiden jatkumisesta. Ei palkansaajakaan lopulta kovin erilaisessa asemassa ole. Samalla tavoin hän on itse hankkinut oman työpaikkansa ja siten itse tullut valinneeksi oman työnsä sisällön, mutta palkansaajaksi ryhtymällä samalla luovuttanut vastuun töiden sisällöstä päättämisestä muille. Toki palkansaajallakin on vastuu hoitaa työnsä hyvin, mutta hän on kuitenkin ainakin osittain ulkoistanut vastuun töiden jatkumisesta muille – niin hyvässä kuin huonossakin. Valinnan vapautta tässäkin.

Toki voin valita niinkin, että jättäydyn kokonaan työelämän ulkopuolelle, täysin vapaaksi töiden ikeestä, kuten sanotaan. Suomessa ehkä sosiaaliturvan varassa saattaisi niin elää kitkuttaakin, mutta silloin tekisin valintoja muun elämänlaadun suhteen. Pärjäisinkö Suomessa ilman sosiaaliturvaa? Ehkä, mutta jälleen tinkisin jostakin elämänlaatuni osa-alueesta.

Näitä pohtiessani ja sateen ropistelua kattoon kuunnellessani tulin siihen johtopäätökseen, etten suinkaan ole menettämässä vapauttani töihinpaluun myötä. Teen itselleni karkeaa väkivaltaa, jos niin väitän. Töihinpaluu on oma valintani, jonka teen omasta vapaasta tahdostani. Kun näin ajattelin, ymmärsin, ettei lomaltapaluu minulta vapauttani mihinkään riistäkään. Olen tehnyt valinnan tehdä töitä, koska saan siitä vastineeksi tuloja, joilla voin tarjota itselleni sellaista elämänlaatua, jota haluan. Toisin sanoen luopuessani vapaaehtoisesti jostakin, saan samalla tilalle jotakin muuta.

Vapaaksi töiden ikeestä? Nopein tapa lienee oman ajattelutavan muuttaminen. Sen jälkeen voi ryhtyä pohtimaan omia todellisia vaihtoehtoja, jos oma työ siitä huolimatta tuntuu vankilalta ja varautua siihen, että suurimmat rajoitukset löytyvät omien korvien välistä. Ja kenen vastuulla se omien ajattelumallien hallinnointi olikaan? Aina on vaihtoehtoja.

 

 

2 vastausta artikkeliin “Loma loppui – ja vapaus päättyi?”

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s