Eräs vuosipäivä

Nine eleven, syyskuun yhdestoista päivä. Vuosipäivä. Minulle se sattuu olemaan myös eräänlainen henkilökohtaisen elämän vuosipäivä. Syyskuun yhdennelletoista päivälle osui se hetki muutama vuosi sitten, kun otin laput pois silmiltäni ja katsoin todellisuutta suoraan silmiin. Oli se päivä, jolloin tulin asioiltani tyhjään kotiin, jonka keittiössä oli sähkölieden levy päällä. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun siltä mieheltä levy oli unohtunut päälle, mutta oli ensimmäinen kerta, jolloin en ollut sattunut olemaan kotona sitä sammuttamassa ja asiasta huomauttamassa. Onni onnettomuudessa, ettei talo palanut sillä kertaa.

Oli myös se päivä, jolloin totesin, etteivät entisen mieheni työpöydällä lojuvat avaamattomat laskukirjekuoret ole tilapäinen ilmiö, joka johtuisi siitä, ettei hän juuri sinä päivänä ole vielä ehtinyt avaamaan tullutta postia. Yhden päivän tai edes viikon aikana posti ei tuo vastuullisesti asioistaan huolehtivalle kymmenittäin kirjekuoria.

Olin valintatilanteen edessä: jatkanko näin vai teenkö muutoksen. Tässä vaiheessa oli jo tullut selväksi, etten minä voisi häntä muuttaa. Muutoksen olisi pitänyt lähteä hänestä itsestään ja siihen hän ei selvästi ollut halukas lähtemään. Purin puhelimessa tunteitani ja seuraavien päivien sisällä kypsyttelemääni avioeropäätöstä silloiselle ystävälleni. Sain häneltä parin päivän kuluttua tekstiviestin, jossa hän totesi: ”Eihän Mies nyt niin paha ole. Minusta olisi kamalaa ajatella, että asuisit siellä aivan yksin.”

Pessimisti, joka sanoo: ”Voi, se on toivotonta, ei kannata tehdä mitään”, on samanlainen kuin optimisti, joka sanoo: ”Ei kannata tehdä mitään. Kyllä asiat sujuvat joka tapauksessa.” Kummassakaan tapauksessa ei tapahdu mitään.”
Yvon Chouinard, Patagonian perustaja

Olin tyrmistynyt viestistä. Koin sen hyvin väheksyvänä. Hän väheksyi viestillään minun pahaa oloani. Sillä oli hänelle vähemmän merkitystä kuin sillä pelolla, jota eropäätökseni hänessä herätti. Ehkä monesti onkin houkuttelevaa jäädä nykytilaan makaamaan vain siksi, että tilanne ei ole suorastaan sietämätön, vaan elämä on vain ehkä vähän ikävystyttävää tai merkityksetöntä. Kestämätön olotila pakottaa toimintaan, mutta lievempiä versioita voi sietää itselleen selittelemällä ja uskottelemalla, että kyllä asiat varmaankin jotenkin paranevat ajan oloon. Itsestään. Yleensä näin ei käy. Tuntemattoman tilanteen kohtaamisen pelon voi toisin sanoen naamioida myös optimismiksi. Pakenemista sekin.

Olin jo piileskellyt muutoksen tekemisen pelkoani optimismini takana riittävän pitkään tietääkseni, että asiat eivät ole paremmin kuin vuosi sitten, kuukausi sitten tai viikko sitten. Nyt olo oli sietämätön ja oli toimittava.

En rynnännyt suinpäin kohti tuntematonta. Ennen erohakemuksen jättämistä selvitin perusteellisesti, miten muutos vaikuttaisi elämääni. Kykenisinkö yksin vastaamaan taloudellisesti kiinteistöstäni, jossa oli myös yritykseni työtilat? Sellaista vaihtoehtoa, jossa olisin jäänyt silloiseen avioliittoon talon talon takia, en itselleni antanut. Kun kaikki taloon liittyvä taloudellinen vastuu oli viime kädessä yksin minun vastuulla, menettäsin taloni joka tapauksessa, jos terveyteni pettäisi sen vuosi, etten voi hyvin. Se auttoi asioiden priorisoinnissa.

Kävin läpi kaikki mahdolliset tositteet kahden, kolmen edellisen vuoden ajalta ja laskelmat osoittivat, että selviäisin kyllä. Se vieläpä vahvisti käsitystäni siitä, että taloudellinen vastuu todellakin oli ollut ensi sijaisesti minun harteillani. Kun asiat lopulta etenivät niin pitkälle, että erohakemus oli jätetty ja oli osoittautunut välttämättömäksi hakea käräjäoikeudelta myös päätös yhteiselämän lopettamisesta ja lopulta myös ulosottoviraston häätöpäätös, oli helppoa todeta, että olin tehnyt aivan oikean päätöksen.

Kokemus oli rankka joka suhteessa, mutta se oli hyvin opettavainen. Rankat hetket vaihtaisin pois, mutta saamaani oppia en. Rankat kokemukset tarvittiin. Se opetti sen, että optimismin taakse piiloutuminen ei olisi muuttanut elämääni parempaan suuntaan. Päin vastoin. Asioiden ottaminen omiin käsiin teki sen. Entiseen ei enää ole paluuta. Onneksi!

Kokemus opetti myös, miten toimia, kun johonkin asiaan ryhtyminen tuntuu pelottavalta. Ensimmäiseksi mietin, mikä olisi pahinta, mitä voi tapahtua, jos teen sen, mikä nyt hieman pelottaa. Seuraavaksi mietin, mitä voin tehdä, jotta voin pienentää riskiä, että keksimäni pahin mahdollinen tapahtuu. Pelkään muun muassa edelleen, että autoni joskus jättää tielle, mutta sen sijaan, että antaisin sen rajoittaa liikkumistani, pidän huolen siitä, että minulla on vähänkään pidemmillä matkoilla aina mukanani makuupussi, vähän juotavaa ja syötävää sekä huolehdin, että puhelimen akussa on virtaa. Kolmanneksi mietin suunnitelman, mitä teen, jos se kaikkein pahin kaikesta huolimatta tapahtuu. Muutaman vuoden takaisessa erotilanteessa tiesin, että laittaisin kiinteistöni myyntiin, jos näyttäisi, etten selviäisi yksin sen ylläpidosta. Vuokra-asunto ja vuokratilat yritykselle löytyisivät kyllä jostakin.

Olen vanha mies ja kohdalleni on osunut monenlaisia hankaluuksia. Suurinta osaa niistä ei todellisuudessa ole koskaan tapahtunut. – Mark Twain

Niinpä. Suurin osa elämän hankaluuksista, esteistä ja vaikeuksista on omien korvien sisällä.

PS.
Muutin vuosipäivän kunniaksi myös blogin nimeä. Päiväkirjani mukaan siitä on nyt vuosi aikaa, kun tein päätöksen jatkaa aiemmin päättynyttä bloggaamistani uudessa osoitteessa ja ryhdyin selvittämään ikioman verkkotunnuksen rekisteröimiseen liittyviä asioita. Se tuntui silloin pelottavalta ja epämiellyttävältä, kuten kaikki tietokoneen kanssa soheltamiseen liittyvä minusta tuntuu. Sekin pelko vain piti kohdata, eikä asia lopulta kovin monimutkainen ollutkaan.

Alusta asti on tuntunut, ettei Oman onneni seppä nimenä ole aivan se, mitä haen, mutta on paremman puutteessa saanut hoitaa virkaansa. Muokkasin nyt nimeä niin, että se kuvaa osuvammin ajatuksiani siitä, miten meistä jok’ikinen on oman onnensa seppä. En ainoastaan minä, vaan ihan yhtä lailla sinä myös. Näin on parempi.

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s