Tulikohan sulla yks nolla liikaa?

Olin keväällä myynyt naapurilleni muutaman lankun ulkovarastossani makaavaa puutavaraa. Nyt olin tullut siihen tulokseen, että pistän nettiin ilmoituksen ja myyn loputkin pois. En usko, että tulen tarvitsemaan sitä itse. Mitä sitä siellä suotta makuuttamaan.

Olin silloin selvittänyt tällaisen puutavaran hintoja, mutta luku oli haihtunut muististani. Laiskuuksissani ajattelin, että kysäisen naapurilta, mitä hän siitä keväällä maksoi sen sijaan, että teen uuden soittokierroksen puutavaraliikkeisiin. Jostakin tuli mieleeni luku ja lähetin naapurilleni tekstiviestillä kyselyn, muistaako hän paljonko keväällä pyysin; tämänkö verran? Sainkin saman tien vastauksen, että niin taisi olla. Tyytyväisenä rustasin jo samana iltana ilmoituksen netin kauppapaikalle.

Seuraavana aamupäivänä tuli naapurilta uusi tekstiviestin: ”Öö, tulikohan sulla yks nolla liikaa.” No, kyllä tuli! En ollut sen kummemmin ajatellut summaa enkä tullut suhteuttaneeksi sitä mihinkään. Ohhoh! Yritän kaupitella puutavaraani netissä kymmenkertaiseen hintaan yleiseen hintatasoon verrattuna. Sattuuhan sitä. Ehtisin hyvin korjata ilmoitukseni hinnoitteluvirheen lounastunnilla.

Silloin alkoi sisäinen puhe pajattaa pääni sisällä. Entäs jos joku on jo nähnyt ilmoituksen? Pitäisikö se kuitenkin käydä muuttamassa saman tien? Mitä he minustakin ajattelevat? Pitävätkö minua tyhmänä, kun pyydän noin älytöntä hintaa? Pitävätkö minua tietämättömänä (missä he tässä tapauksessa osuvat kyllä aika lähelle totuutta)? Luulevatko he, että olen ahne? Lapsuudessa opetettujen ajatusmallien ääni onnistui vielä saamaan puheenvuoron.

En lähtenyt työmaaltani kesken hommien. Ilmoitus saisi odottaa, sillä keitä ovat nämä he, jotka näin minusta ajattelisivat? Voinko kuitenkaan lopulta vaikuttaa siihen, mitä kukin kenestäkin ajattelee? Mitä väliä sillä on, mitä tämä määrittelemätön joukko ne ihmiset ajattevat? Ajattelevat kuitenkin, mitä tykkäävät. Sitä paitsi aina on olemassa niitä, jotka haluavat ajatella ensisijaisesti aina ikävästi. Ja siihen heillä on toden totta oikeus. Jokaisella on oikeus omiin ajatuksiinsa. Ken tahtoo kääriytyä omaan kielteisyyteensä, saa toki niin tehdä. Elämä on valintoja. Se, mitä ihminen ajattelee muista, kertoo ennen kaikkea hänestä itsestään. Se, mihin minä voin vaikuttaa on omat ajatukseni. Riittäköön minulle tälläkin kertaa se, että tiedän, mitä itse olen, mitä teen ja miksi. Siinä on aivan riittävästi työsarkaa siinäkin.

En ole täydellinen, enkä sellaiseksi koskaan tule. Virheitä sattuu ja niistä voi ottaa opikseen. Siitä huolimatta kelpaan niille, joiden kanssa haluan elämäni jakaa juuri tällaisena kuin olen ja siihen voin luottaa. Sattuneet vahingot ovat yleensä helposti korjattavissa. Niin tälläkin kertaa. Eikä kenenkään ole ollut pakko ostaa minulta tavaraa pyytämääni kymmenkertaiseen hintaan.

Rapatessa roiskuu! Kävi mielessä, sopisiko tämän blogin nimeksi osuvammin Muurarin munailupäiväkirja: kootut munaukset ja mitä niistä tuli opittua.

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s