Kun sanat satuttivat

Olin tilaisuudessa, jossa erään ihmisen kommentti osui kipeästi. Tilanne ei ollut sellainen, että olisin voinut mennä väittämään, että hän sanoi sen vain ja ainoastaan juuri minua satuttaakseen. Uskon lisäksi siihen, että suurin osa ihmisistä haluaa toisilleen hyvää ja tahallaan satuttavat ovat poikkeustapauksia. Edelleenkin uskon vanhaan viisauteen siitä, että se mitä kukin sanoo, kertoo ennen kaikkea sanojasta itsestään.

Siitä huolimatta sanat satuttivat, tekivät oikein kipeää. Miksi?

Kun polveen koskee, on minulla kaksi vaihtoehtoa. Voin lähteä selvittämään polvikivun perimmäistä syytä. Vaihtoehtoisesti voin kävellä lääkekaapille ja turruttaa kivuntunteen kemiallisesti. Näppärää ja kätevää, mutta saattaa olla, että jälkimmäiseen keinoon joutuu jatkossa turvautumaan tuon tuostakin: kivun poistaminen pysyvästi on huomattavasti helpompaa, kun sen aiheuttajan tuntee. Joskus kipu voi olla niin suuri, että sen sietäminen vie kaikki voimavarat niin, ettei selvitystyöhön enää kykene. Silloin tarvitaan molempia.

Henkinen kipu ei minusta eroa somaattisesta kivusta. Kun sanat satuttavat, se on aina merkki jostakin. Kipu on punainen merkkilippu, joka pompsahtaa tietoisuuteen, kun jossakin minussa on huomiotani vaativa kohta. Kun sanat satuttavat, on mieleni sopukoissa arka kohta, jota on syytä lähteä tutkimaan tarkemmin.

Kaiken selitämme parhain päin ja sen takia väärin päin.  – Olavi Ingman

Aivan kuten polvikivun kanssa, voin toki jättää kivun huomiotta silloinkin, kun sanat satuttivat. Voin ajatella, että olipa törppö tyyppi tai järjellä selitellä ja ehkä vielä vähän syyllistää itseänikin, että minä tässä nyt vain ylireagoin. On olemassa sellainenkin vaihtoehto, että lähden itseäni tai muita syyttelemättä ja turhia selittelemättä tutkimusmatkalle selvittääkseni, millainen on se herkkä paikka, johon ne sanat osuivat. Se saattelee yleensä tärkeän asian äärelle. Niin kävi nytkin ja olen tuon kommentin lausuneelle hyvin kiitollinen siitä, että hän minut tälle tutkimusmatkalle tuuppasi. Kiitos sinulle!

 

 

 

2 vastausta artikkeliin “Kun sanat satuttivat”

  1. Tuo teksti hiukan satutti kun olen sellainen joka kyllä satuttaa toisinaan muita. Aina ei ajattele eikä muista että kaiķki eivät ajattele tai näe maailmaa samoin kuin minä. Karavaani kulkee, koirat haukkuu mutta haukkuuko koirat koska karavaani kulkee vai kulkeeko karavaani vaikka koirat haukkuu?
    Minulle sekä satuttaminen että sattuminen tulee lapsuudesta jossa vähättely ja loukkaaminen kuului kielenkäyttöön. Siitä on yllättävän vaikea päästä eroon vaikka haluaisi kun se on mennyt selkäytimeen jo pienenä että niin kuuluu ollakin.

    Tykkää

    1. Onneksi ihmisen aivot ovat kuin lihas, jota voi treenata. Yleensä vaikeakin asia muuttuu mahdolliseksi, kun sitä alkaa vaikean sijaan kutsua mahdolliseksi. Toivoa on!

      Tykkää

Kommentoi toki!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s