Hei!

IMG_0627

Olen Mari, tällä hetkellä 48-vuotias yksinyrittäjä Pohjanmaalta. Opiskelin aikoinaan diplomi-insinööriksi. En koskaan viihtynyt töissäni ja haaveilin muutoksesta, mutten tiennyt, millainen se olisi. Eräänä päivänä osui silmiini ilmoitus erään käsityöalan koulutuksesta. Lähetin hakupaperini. Kului vielä kolme vuotta ennen kuin koulutus varsinaisesti käynnistyi. Sain reilusti aikaa harkita ja kokeilla kansalaisopistokurssin kautta, olisiko tämä sitä, millä haluaisin ansaita leipäni. Koulutus alkoi ja päättyi. Irtisanouduin aiemmasta työstäni ja perustin oman yritykseni.

Yrittäjyys teki mahdolliseksi muuton pois pääkaupunkiseudulta, jossa sielläkään en koskaan ollut aidosti viihtynyt. Harrastin tuolloin aktiivisesti retkimelontaa ja meloin kesällä 2009 Suomen merenrannikon Torniosta Virojoelle. Tuolla matkalla kypsyi ajatus muutosta pois. Samalla näin yhdellä kertaa koko merenrannikon. Syntyi päätös muuttaa Pohjanmaalle. Jo saman vuoden syksyllä muutin verstaineni. Kesällä 2011 ostin vuonna 1924 rakennetun talon Merenkurkun saaristosta. Sain kodin ja työpaikkani samaan pihapiiriin.

Kaikki hyvin? Uupumus kasvoi ja kasvoi, vaikka työpäiväni eivät ylipitkiksi venyneetkään. Lopulta voimat pettivät kokonaan. Yrittäjälle sairauslomalle jättäytyminen ei ollut helppo päätös, mutta vaihtoehtoja ei siinä vaiheessa enää ollut. Ymmärsin, että jo varhaislapsuudestani alkanut systemaattinen henkinen väkivalta oli se oravanpyörä, joka minut oli uuvuttanut. Alistaminen, väheksyminen, epävarmuuden ilmapiiri, syyllistäminen asioista, jotka eivät olleet päätäntävallassani ja suoranainen kiusanteko olivat osa sitä normaalia elämää, johon olin kasvanut. Riidat, erimielisyydet sekä omien kielteisten tunteiden näyttäminen eivät olleet olleet sallittuja, sillä kaiken piti näyttää hyvältä ulospäin. Omaa pahoinvointiani ei enää kannattanut paeta mihinkään.

Sain sekä ystäviltäni että ammattilaisilta apua, josta olen syvästi kiitollinen. Elämääni yhdistyivät sanat uupumus, sopeutumishäiriö: sekamuotoinen ahdistus- ja masennusreaktio, keskivaikea masennus, ahdistus, kiintymystrauma, epävakaa persoonallisuus. Aiemmin olin sairastunut kahteenkin eri autoimmuunisairauteen, joille yhteisenä laukaisevana tekijänä on pitkään jatkunut stressi. Keho oli jo pitkään yrittänyt kertoa minulle jotakin.

Parantumiseni alkoi nykytilanteen hyväksymisestä. Onneksi ei ole tarvinnut hyväksyä sitä, että muutos ei olisi ollut mahdollista. Muutos on mahdollinen ja se on tapahtunut, mutta sen edellytyksenä on ollut, että olen itse ottanut vastuun omasta elämästäni, hyvinvoinnistani ja onnellisuudestani ja että olen itse aktiivisesti työskennellyt haluamani myönteisen muutoksen hyväksi.

Voin nykyisin hyvin. Opiskelen työni ohessa kirjallisuusterapiaohjaajaksi sekä kirjoitan kirjaa omasta parantumisestani.