Kirjoittajan ja kanssakulkijan tarina

cropped-UNADJUSTEDNONRAW_thumb_ae6.jpg
Olen Mari, 50-vuotias yksinyrittäjä Vaasasta. Olen ensimmäiseltä koulutukseltani diplomi-insinööri. Ammatti ei kuitenkaan koskaan tuntunut minulle oikealta.

Hakeuduin kolmekymppisenä ikkunaentisöijäkoulutukseen. Olen ollut päätoimisena yksinyrittäjänä yli kymmenen vuotta.

Yrittäjäksi ryhtyminen teki mahdolliseksi muuton pois pääkaupunkiseudulta ja muutin verstaani kanssa Pohjanmaalle ja toteutin haaveitani.

Kaikki ei kuitenkaan ollut hyvin. Yrittäjälle päätös syvänkin uupumuksen vuoksi sairauslomalle jäämisestä ei ollut helppo, mutta omaa pahoinvointia ei enää kannattanut paeta.

Ymmärsin, että olen ollut valtaosan siihenastisesta elämästäni sekä masentunut että ahdistunut ja yrittänyt olla jotakin muuta kuin pohjimmiltani olen.

Ymmärsin, että alistaminen, väheksyminen, epävarmuuden ilmapiiri, syyllistäminen asioista, jotka eivät olleet päätäntävallassani ja suoranainen kiusanteko olivat aina olleet osa normaalia elämääni. Olin oppinut että omien kielteisten tunteiden näyttäminen oli kiellettyä.

Parantuminen alkoi, kun hyväksyin nykytilanteen ja löysin luottamuksen siihen, että selviän ja pystyn vaikuttamaan oman elämäni kulkuun.

Vähitellen, oman jaksamisen rajoissa aloin työskennellä aktiivisesti oman mieleni kanssa. Otin omiin käsiini vastuun valinnoistani, hyvinvoinnistani ja onnellisuudestani.

Opettelin sekä kuuntelemaan itseäni että arvostamaan itseäni. Tässä työssä en koskaan tule valmiiksi, mutta olen oppinut hyväksymään itseni kaikkine puutteineni sellaisena kuin tällä hetkellä olen.

Olen syvästi kiitollinen kaikesta parantumiseen tarvitusta avusta, jota olen ystäviltä ja ammattilaisilta saanut.

Kirjoittaminen on ollut tärkeä osa parantumisprosessiani. Tuntemuksien purkaminen edelliseen blogiini auttoi jäsentämään omaa tilannettani ja omia ajatuksiani.

Aiempaa elämääni voisi kutsua ajopuulla ajelehtimiseksi. Nykyisin tunnen olevani oman elämäni fregatin kapteeni. Aloitan aamuni kirjoittamalla heti herättyäni 25 minuuttia tajunnanvirtaa. Alitajunta työstää yön aikana eilispäivän keskeneräisiä ajatuksia.

Kun päivän aikana pyörii mielessä asioita, jotka vaikeuttavat keskittymistä siihen, mitä olen juuri tekemässä, kaivan muistivihkon taskustani. Tallennan keskittymistä häiritsevät asiat ylös ja pois mielestä, jotta voin palata niihin, kun niiden hoitamisen aika on.

Kun tunnen itseni stressaantuneeksi uhatuksi tai tunnen ahdistuksen yrittävän hiipiä vieraakseni, sanon itselleni, että on ihan ok, että tunnet näin, mutta sinä selviät siitä huolimatta. Koska olet tähän asti selvinnyt, miksi et selviäisi myös jatkossa?

Illalla kirjaan muistikirjaan muutaman minuutin verran, mitä kaikkea hyvää olen itselleni päivän aikana tehnyt. Se rauhoittaa mielen yötä varten. Nukahdan nopeasti ja uni virkistää.

Kirjoittaminen ja omien tekstien jakaminen muiden kanssa on edelleen tärkeä osa omasta hyvinvoinnistani huolehtimista. Opiskelen tällä hetkellä kirjoittamista Jyväskylän avoimessa yliopistossa.

Olen koulutukseltani kirjallisuusterapiaohjaaja ja luontoyhteysohjaaja. Järjestän ja ohjaan Huojentavan kirjoittamisen kursseja. Olen kursseillani ohjaaja, en opettaja, joka tietää enemmän ja paremmin. Jokainen asiakkaani opettaa minulle jotakin tärkeää itsestäni ja elämästä.

Yhteystiedot

Lisätietoja kursseista