Kirjoittajan ja kanssakulkijan tarina

Menetys avaa uuden oven

Joitakin vuosia sitten olin juuri joutunut jättämään hyvästit hyvin rakkaalle koiralleni, kun ymmärsin, että nyt olen vapaa lähtemään viikonloppukurssille opiskelemaan kirjoittamista.

cropped-UNADJUSTEDNONRAW_thumb_ae6.jpg

Kirjoittamisesta oli tullut minulle merkittävä apuväline keskivaikeasta masennuksesta toipumisessa. Olin polttanut itseni pahasti loppuun, kun en ollut osannut asettaa rajoja, miten annan itseäni kohdella.

Omien tuntemusten, kokemusten ja ajatusten purkaminen entiseen blogiini oli auttanut jäsentämään elämäntilannettani ja omia ajatuksiani. Olin saanut sen kautta myös vertaistukea.

Halusin oppia kirjoittamaan paremmin ja lähdin omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kurssille. Tällä kurssilla kuulin ensimmäisen kerran kirjallisuusterapiasta.

Olin jo vuosia aiemmin kertaalleen vaihtanut alaa. Hyppy diplomi-insinööristä ikkunaentisöijäksi ja yksinyrittäjäksi oli uhkarohkea. Ammatinvaihdoksen ansiosta työ ja arki muuttuivat kuitenkin mielekkäiksi ja merkityksellisiksi. Siitä huolimatta jokin yhä edelleen kaihersi.

Ensimmäisestä kirjoittajakurssista tuli vedenjakaja. Tunsin muiden kirjoittajien joukossa, että olen löytänyt henkiseen kotiini. Vain puoli vuotta myöhemmin aloitin omat kirjallisuusterapiaohjaajan opintoni.

Kirjoittaminen ilman laatuvaatimuksia voimavarana

Kirjoittamisen avulla olen muuttanut elämäni kulkua. En jäänyt ajopuuksi, jolle on tärkeämpää miellyttää muita kuin huolehtia itsestään. Opettelin pienin askelin oman elämäni fregatin kapteeniksi.

Aloitan päiväni kirjoittamalla 25 minuuttia joko tajunnanvirtaa tai muuta tekstiä. Alitajunta työstää yön aikana eilisen keskeneräisiä ajatuksia.

Kun mielessä pyörii asioita, jotka vaikeuttavat keskittymistä, kirjoitan ne pois häiritsemästä. Niihin voi palata rauhassa, kun on niiden aika.

Kun tunnen oloni epävarmaksi, kerron kynälle pelkoni. Se valaa minulle luottamusta, että selviän myös jatkossa,  koska olen tähänkin asti selvinnyt. Voin uteliaana katsoa, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Iltaisin kirjoitan muutaman minuutin verran, mitä kaikkea hyvää päivääni on sisältynyt. Se rauhoittaa mielen yötä ja lepoa varten.

Parhaimmat oivallukseni elämästä saan muiden ajatuksia kuuntelemalla. Kirjoitan blogia ja huojentuneen mielen viikkokirjettä, koska haluan kierrättää sinulle hyvää, jota olen saanut muilta. Jokainen kommentti ja palaute on lahja, joka saattaa aukaista minulle ennestään uuden näkökulman tai pelastaa harmaan päivän.

Järjestän ja ohjaan huojentavan kirjoittamisen kursseja ja ryhmiä sekä kasvokkain että verkon välityksellä. Olen ohjaaja, joka antaa tehtävän, josta sinun tapasi kirjoittaa on ihan yhtä oikea kuin kenen tahansa muun. En ole opettaja. En tiedä elämästä sinua enemmän enkä osaa kertoa, miten sinun pitäisi elämääsi elää ja asioista ajatella.

Sen sijaan voin auttaa sinua kuulemaan omaa ääntäsi, löytämään iloa ja voimavaroja elämääsi ja antaa sinulle tilaisuuksia jakaa ajatuksesi muiden inspiraatioksi.

Olen Mari Kuusisto, Vaasassa asuva kirjallisuusterapiaohjaaja, diplomi-insinööri ja yksinyrittäjä.

Ota yhteyttä ja kerro itsestäsi!

Huojentavaa kirjoittamista somessa:

#huojentavakirjoittaminen