Kirjoitettu

Auttaisiko kunnon irtiotto ahdistukseen?

auttaisiko irtiotto ahdistukseen

Tiedätkö puristavan tunteen rinnassa kuin sydän haluaisi pusertua tiukkaan nyrkkiin? Kun tuntuu, että rintalihakset haluaisivat koko kehosi käpertyvän kokoon turvalliseen, pieneen sikiöasentoon sydämesi suojaksi. Tiedostamattasi pidätät hengitystä tai hengität korkeintaan pinnallisesti. Tyypillisiä ahdistusoireita. Auttaisiko irtiotto kaikesta?

Kirjan lukeminen laukaisi laviinin lailla takauman omasta menneisyydestäni. Keho reagoi. Keho muistaa ja sen muisti on pitkä.

Lukukokemus heilautti kevyellä ranneliikkeellä takaisin maailmaan, jolle aloin kääntää selkää neljännesvuosisata sitten. Se on maailma, jossa elämä on helppoa. Kaikki on siloista ja sievää, huolella valittua ja laadukasta. Näyttää ja tuoksuu hyvältä. Kaiken kuuluukin näyttää hyvältä: hyvältä ja arvostettavalta. Tässä maailmassa rahalla saa ja hevosella pääsee.

Kanssakäyminen ja vuorovaikutus tässä maailmassa perustuu kaupankäyntiin: jos minä annan tämän sinulle, oletan sinun antavan jotakin minulle. Sama sääntö toimii ihmissuhteissakin. Nekin ovat olemassa vain kunkin tarvitsevuuden tyydyttämiseen. Kaupankäyntiä sekin.

Tässä maailmassa varusteiden on oltava kunnossa. On oltava vakavastiotettava, jotta voi näyttää arvostettavalta ulospäin. Jotta saavutat uskottavuutta, ei leikille ja heittäytymiselle ole sijaa. Spontaanisuus ei kuulu tähän maailmaan. Spontaanisuus tarkoittaa jotakin, joka tapahtuu vailla ulkoista syytä. Kun kaiken perustana on pohjaton tarvitsevuus, ei spontaanisuudelle jää tilaa.

Se, minkä teet, on arvostelun kohteena. Sitä myös itse haet. Haluat tietää, oletko onnistunut vai et. Onko tekemäsi hyvää vai huonoa? Et ole kiinnostunut siitä, mitä tekemäsi muissa herätti. Sinua kiinnostaa ainoastaan, kelpaatko? Onko sinut hyväksytty? Mikä on arvosana? Tekemisestä tulee suorittamista. Ilo ja osallisuus loistavat poissaolollaan.

Onnistuessasi saat kauniit kulissit. Mutta siihen se jää. Elämä jää kulisseihin. Kolikon kääntöpuolella on pysyvä ulkopuolisuuden tunne, sillä elämä ei ole siloista eikä aitoon vuorovaikutukseen kuulu kaupankäynti. Siihen kuuluvat rosot ja antaminen ilman odotuksia vastapalveluksesta.

Ei ihme, jos ahdistaa. Mikä sitten avuksi? Voit tehdä selkeän irtioton entisestä. Tai vaikka useampia. Niin minäkin tein. Pienempiä ja suurempia.

Opiskelin puolitoista vuotta Trondheimissa. Palasin. Muutin pääkaupunkiseudulta Lahteen lopputyötä tekemään. Palasin. Erosin ensimmäisestä miehestäni ja muutin jälleen pois Helsingistä. Palasin (mutten miehen luo).

Kouluttauduin uuteen ammattiin. Ryhdyin yrittäjäksi. Muutin Pohjanmaalle. Uuvuin, vaikka kaiken piti nyt olla toisin. Olosuhteet olivatkin. Siinä kaikki.

Lepo ja muutamien kuukausien sairausloma auttoivat jalkeille pääsyyn. Sama olisi ollut edessä pian uudelleen, jos en olisi katsonut peiliin ja todennut, että uupumuksen, ahdistuksen ja pahan olon juuret ovat minussa itsessäni. Eivät itseni ulkopuolella tai olosuhteissa.

Irtiotto voi olla hyvä alku, mutta se yksin ei riitä. Muutos sinussa itsessäsi ei tapahdu olosuhteita muuttamalla. Irtiotto ei kannattele, jos tuot mukanasi entisen itsesi. Aivan kuten retriittikin on paikallaan, kun haet rauhaa, hengähdystaukoa ja ehkä uutta suuntaa, mutta jos haluat pysyvää muutosta, sen jälkeen alkaa todellinen työ. Kotityöt pitää tehdä. Tässä ja nyt.

Voit aloittaa sieltä, missä ikinä oletkin. – Kabir

Todellinen muutos vaatii ponnisteluja, aikaa ja vaivannäköä omien korviesi välissä. Muutos sinussa itsessäsi ei tapahdu ammattia vaihtamalla,  jos muutosta ei ole tapahtunut sinussa, vaikka uusi työ olisikin mielekkäämpää.

Muutos sinussa ei tapahdu asuinympäristöä tai ystäväpiiriäkään vaihtamalla, jos muutos ei ole tapahtunut omissa ajattelutavoissasi. Ei, vaikka muuttaisit hektisestä kaupungista erämaan rauhaan. Jos elämää elää kuin hyppäisi benjihypyn, elämä on kuin benjihyppy: hetken huuma. Sen jälkeen olet jälleen oman itsesi seurassa. Siinä entisessä.

Voit muuttaa olosuhteita, mutta jos tuot muuttumattoman itsesi mukanasi, muutos jää pintapuoliseksi. Kaipaamaasi todellista muutosta ei ole tapahtunut.

Omat ajattelumallisi ovat hitaasti muotoutuneet sellaisiksi kuin ne ovat, ajan myötä. Vaatii aikaa ensin tunnistaa ja tunnustaa ne. Sen jälkeen on aika toimia. Työ on hidasta, yrityksen ja erehdyksen kautta kulkemista. Todellinen muutos on aina vähittäinen. Siihen kuuluu lukemattomia pieniä askelia.

Muutos sinussa ei tapahdu yhdellä loikalla. Voit hypätä yhdellä suurella kertaloikalla rotkon yli, mutta olet rotkon toisella puolen edelleen samana samanlaisena itsenäsi. Vain kulissit ovat vaihtuneet, mutta sinä olet muuttumaton. Olet korkeintaan saanut vähän rohkeutta lisää. Muutos jää kuitenkin kosmeettiseksi ja jatkat ulkopuolisena omassa elämässäsi.

Etene pienin askelin kuten laskeutuisit varovasti alas jyrkkäseinäistä rotkoa, kohti tuntematonta. Haparoi askel kerrallaan niin, että opit tuntemaan maaperän jokaisen uuden askeleen kohdalla ja et enää kuljekaan tuntemattomassa. Kohtaa kaikki vaarat, jotka liukkailla seinämillä vaanivat. Putoa, katko luitasi, naarmuta polvesi. Sido haavat. Usko siihen, että kompuroinnilla oli jokin tarkoitus ja opit siitä jotakin. Luota, että selviät.

Parantele vammat ja nouse ylös. Kiipeä sen jälkeen yhtä jyrkkää seinämää toiselle puolelle. Opi luottamaan siihen, että näet, millaisesta lohkareesta ote pitää ja mistä ei. Kiivetessäsi kasvat, vahvistut ja voit joka hetki tarkistaa, onko suunta oikea – onko se, minne olet menossa se, minne haluat, vai onko syytä hienosäätää ja kevyesti kääntää kurssia. Oikoteitä ei ole.

Irtioton ihannointi on helppo tekosyy olla ryhtymättä todelliseen muutokseen. On helppoa selitellä, ettei irtiotolle ole nyt mahdollisuuksia. Riskit olisivat liian suuret. Niin ne usein ovatkin.

Todellinen muutos ei kuitenkaan tarvitse irtiottoa. Todellinen muutos vaatii pikkiriikkisen muutoksen tänään, tässä ja nyt. Huomenna jälleen uuden, pienen askeleen. Mikä on se ensimmäinen pieni askel uuteen suuntaan, joka vaatii kenties vain viisi minuuttia vaivannäköäsi? Jos halusi muutokseen on todellinen, mikään ei voi estää ottamasta niin pientä askelta jo tänään. Eihän?

Aiheesta lisää:

PS. On lupa jakaa:

Kommentoi toki!