Julkaistu 2 kommenttia

Jos ystävä ei edes yritä? – Näin kannustat syyllistämättä

Ei edes yritä

Turhauttaako, kun kuulet jonkun toistamiseen sanovan, että hänelle jonkin asian tekeminen on mahdotonta? Sivusta katsoen näyttää, että hän ei edes yritä. Ehkä tiedät jo kokemuksesta, että jos sanot, että kyllä sinä pystyt, jos edes yrität, saat vastaukseksi vain joukon vastalauseita.

Turhauttaako, että ystävä ei edes yritä? – Näin kannustat syyllistämättä

On helppoa tunnistaa kiusallisia ominaisuuksia, puutteellisuuksia ja vajavaisuuksia muissa ihmisissä. Ärsyttävistä piirteistä ystävissä saadaan aikaan jopa lehtiartikkeleita. On tavattoman helppoa jaella toisille neuvoja, miten heidän pitäisi toimia. Pyytämättä annetuista hyvistäkään neuvoista on harvoin apua.

Reaktio on usein päinvastainen. Hyvässä tarkoituksessa, mutta pyytämättä annettu neuvo saattaa herättää vain vastustusta. Se nostaa helposti pintaan riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunnetta. Kukapa haluaisi tuntea itsensä riittämättömäksi, vaikka tekee koko ajan parhaansa!

Vaikka tarkoitus on hyvä, sivullisen on vaikea tai lähes mahdoton kannustaa ketään muuttamaan asennettaan, jos ihmisellä itsellään ei siihen ole halukkuutta ja valmiutta.

”Jos voisin antaa sinulle
yhden ominaisuuden,
antaisin kyvyn nähdä itsesi kuten minä sinut näen.
Silloin voisit huomata,
miten upea ihminen olet.”

Sitaatti Suhteettomuusteoria-blogista

Et voi koskaan ulkopuolisena tietää, millainen elämäntarina kullakin on omien uskomustensa takana. Usein käsitys omista ominaisuuksista syntyy jo varhaislapsuudessa. Se voi istua syvässä.

Jollakin toisella voi olla takana aiemmista epäonnistumisista johtuvia pettymyksiä. Itseään pystyy tehokkaasti varjelemaan uusilta pettymyksiltä, jos selittää itselleen, että tämä on minun ominaisuuteni.

Kolmas puolustautuu ja torjuu neuvot syyllistymällä ja saattaa myös syyttää sinua syyllistämisestä.

Neljäs on oppinut, että muilta saa parhaiten huomiota, kun tekeytyy mahdollisimman surkeaksi ja kyvyttömäksi.

Tunne ystäväsi niin tunnet itsesi

Olen aiemmassa postauksessa kirjoittanut siitä, miten toinen ihminen kyseenalaisti oman kielteisen käsitykseni ominaisuuksistani. Siitä tuli tuttu tunne, miten minä kirjallisuusterapiaohjaajana olen lukemattomat kerrat mielessäni ollut pahoillani, miten täysin luku- ja kirjoitustaitoinen ihminen väittää, että ei osaa kirjoittaa.

Tunnistin, että tässä on se kohta minussa, jossa sokeasti toistan itselleni uskomusta, joka on syntynyt menneisyydessä enkä ole edes yrittänyt ajatella, että voisi olla toisin.

Oli hyvä, että satuin tällä kertaa tunnistamaan itsessäni samanlaisen tavan ylläpitää omaa uskomusta, joka minun on ollut helppo tunnistaa muissa ihmisissä. Uskon vakaasti siihen, että ihan jokainen osaa kirjoittaa riittävän hyvin hoitaakseen itseään kirjoittamalla, vaikka tiedänkin, että kaikille kirjoittaminen ei se luontevin itseilmaisun tapa olekaan. Nyt oli minun oma vuoroni rohkaistua kyseenalaistamaan käsitystä itsestäni.

Lue lisää täällä >> Älä torju kehuja! – Sinulla on lupa olla hyvä ja osaava

Et ole sen parempi tai huonompi kuin ystäväsi

On helppoa huomata ärsyttävä piirre toisessa. Sen voi kuitenkin huomata vain, jos samankaltainen ominaisuus löytyy myös sinusta itsestäsi. Muuten et kykenisi tunnistamaan sitä. Ihminen ei tunnista toisessa sellaisia ominaisuuksia, joita hänessä itsessään ei ole. Et vain välttämättä juuri sillä hetkellä tiedosta, missä kohtaa se sinussa on ja miten se ilmenee.

On muuten hyvä muistaa, että tämä koskee ihan kaikkia ominaisuuksiasi, myös niitä toivottuja ominaisuuksia. Miten muutoin voisit esimerkiksi kyetä arvostamaan toisen ihmisen taitoa luoda kauneutta, jos et itse tunnista kauneutta?

Kannattaa olla kiitollinen, kun huomaa toisessa ihmisessä kiusallisen ominaisuuden. Se on sinulle hyvä muistutus siitä, että myös sinussa on aivan yhtä paljon epätäydellisyyksiä. Kun huomaat toisessa ihmisessä jonkin ärsyttävän ominaisuuden, tiedät, että sama ominaisuus löytyy myös sinusta itsestäsi, mutta se tulee esiin jossakin toisessa muodossa.

Ystävä ei edes yritä

Kun ymmärrät, kuinka paljon vajavaisuuksia myös sinussa itsessäsi on, on helpompi hyväksyä ärsyttäviä ominaisuuksia myös toisessa ihmisessä. Sinulla ei yksinkertaisesti ole enää varaa tuomita toista ihmistä, kun tiedät, että jossakin sinussa itsessäsi piilee samankaltainen puute. Joku toinen tunnistaa ja näkee sen, vaikka et sitä itse juuri nyt tunnistaisi.

Olemme peilejä toinen toisillemme. Kun olet valmis hyväksymään, että sinäkään et ole täydellinen, pystyt hyväksymään vajavaisuuksia toisissakin ihmisissä.

Kuinka kannustaa rakentavalla tavalla?

Jokainen ihminen on kannustuksen arvoinen ja jokainen sitä myös kaipaa. Kuinka kannustaa tavalla, joka houkuttelee yrittämään?

Kannustat ystävää parhaiten, kun osoitat hänelle, että hän kelpaa sinulle sellaisena kuin on. Uskallus yrittää ja rohkeus kyseenalaistaa omat käsitykset ja ajatella toisin, löytyy turvallisuuden tunteesta. Turvallisuuden tunne syntyy siitä, että annat ystävän itse päättää, milloin hän on valmis ylittämään omia rajojaan.

Kerro, että sinä uskot, että hän pystyy, mutta kerro myös, että luotat, että hän kuitenkin itse tietää ja tuntee itsensä parhaiten.

Kun sanot näin, kerrot ystävälle, että sinä näet hänessä hyvää ja luotat hänen kykyihinsä. Se kasvattaa hänen itseluottamustaan, jos hän itse niin haluaa. Samalla kuitenkin kunnioitat hänen oikeuksiaan omiin uskomuksiinsa. Silloin et vähättele etkä syyllistä. Näin osoitat, että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on puutteineen ja epävarmuuksineen, joita ihan jokaisella on.

PS. Jaa ystävälle, joka haluaisi sinun ylittävän sellaisia rajoja, joihin et vielä ole valmis!

2 ajatusta kohteelle “Jos ystävä ei edes yritä? – Näin kannustat syyllistämättä

  1. Kiitos Mari ! Nämä tekstit ovat hoitavia ja avaavat ajatuksa myös minulle,vaikka ikää onkin !

    1. Kiitos, Heidi! Mukava kuulla. Eihän ikä todellakaan tarkoita sitä, että ajatus ei enää voisi avartua. Kyllä vaan voi, jos haluaa elää avoimin mielin ja olla vastaanottavainen uudenlaisille näkökulmille. ❤️

Kommentoi toki!