Posted on Jätä kommentti

Miksi itsesäälissä rypeminen kannattaa tunnistaa

itsesäälissä rypeminen

Itsesäälissä rypeminen ja siihen vajoaminen houkuttelee, kun tuntuu, että elämä potkii päähän. Silloin on helppoa

  • keskittää ajatukset omaan surkeaan olotilaan,
  • ryhtyä vahvistamaan uskoa omaan kurjaan kohtaloon,
  • vakuuttua siitä, miten sinut on tuomittu epäonnistumaan ja
  • varmistua, miten painajaismaista elämästäsi on ja tulee aina olemaan.

Itsensä surkuttelun ja itsesäälissä rypemisen tunnistaa usein itsekin. Aina sitä ei kuitenkaan huomaa, jos siitä on pitkän ajan sisällä tullut tapa.

Itsesäälissä rypemistä ei aina tunnista

Olen ollut mestari itsesäälissä vellomisessa. Tapasin parikymppisenä kesälomalla discossa kiinnostavan miehen, johon ihastuin. Illan viimeisten hitaiden jälkeen tokaisin miehelle itseäni surkutellen, ettei täällä varmaan ole mitään minua varten.

Minulle itsesäälissä rypeminen oli muodostunut tavaksi hakea huomiota ja välittämistä. Kuvittelin, että kun teen itseni surkeaksi ja kerään säälipisteitä, tuo mies varmasti haluaa välittää minusta.

Toisin kävi. Mies, johon juuri olin tutustunut ja ihastunut, vastasi siihen, että no eipä hänellä sitten tässä enää muuta. Hän lähti ja jätti minut siihen. Ilta sai nolon lopun.

En tajunnut, että kun surkuttelin ja mitätöin itseäni, väheksyin samalla myös häntä. Kun itsesäälissä velloen sanoin, ettei täällä varmaan ole mitään minua varten, mitätöin samalla hänen läsnäoloaan. Hän teki kommentistani aivan oikeat johtopäätökset ja häipyi.

Jos itsesäälissä piehtaroimisesta on tullut tapa, sitä ei aina osaa tunnistaa. Itsesäälissä vellominen voi saada hienostuneempiakin muotoja kuin avoin oman marttyyriuden ja suurten kärsimysten korostaminen.

Itsensä surkuttelua on esimerkiksi myös se, jos korostat, miten kissat/hevoset/musiikki/koirat/kirjat ovat sinun parhaita ystäviäsi. Vaikka juuri sillä hetkellä kokisit, että näin on, sitä asiaa korostamalla varmistat, että näin tulee olemaan jatkossakin.

Jos avoimesti sanot toiselle, että joku muu tai joku toinen on häntä parempi ystäväsi, kerrot samalla kuulijalle, että hän on sinulle vähemmän arvoinen. Miksi kukaan haluaisi kaveerata kanssasi, jos noin avoimesti väheksyt?

Mikä saa ihmisen surkuttelemaan itseään

Itsesääliin vajonnut alkaa pitää itseään uhrina. Tarkasti ottaen itsesäälissä piehtaroija haluaa olla uhri. Uhri on ihminen, jolla ei ole minkäänlaista osaa eikä arpaa omasta tilanteestaan.

Uhrin rooli on erityisen houkutteleva silloin, kun elämässä on joutunut kohtaamaan ikäviä asioita. Silloin on helpompaa luovuttaa vastuu omasta kurjasta olosta toisille ihmisille, ympäristölle tai olosuhteille.

Uhrin roolilla itsensä säälittelijä hakee huomiota ja joskus sitä saattaa saadakin. Tiedossa kuitenkin on ongelmia, jos alat kuvitella, että muilta saatu huoli ja sääli on välittämistä ja tukea, jota pohjimmiltasi vaikeassa tilanteessa kaipaat.

Säälipisteitä keräämällä saatat sitä jonkin verran saadakin, mutta ajan oloon ihmiset väsyvät antamaan sinulle kaipaamaasi huomiota. Seurauksena on, että ennen pitkää jäät yksin, vaikka tiedostamaton tavoitteesi oli ihan muuta.

Millaista seuraa itsesäälissä rypeminen sinulle tuo

Aidosti rakastavien ja välittävien ihmisten sijaan alat vetää puoleesi toisenlaisia ihmisiä. Itsesäälissä rypevä kerää seuraansa sellaisia ihmisiä, joiden seura ei kannattele, vaan sinä olet olemassa heidän tarpeitaan varten.

Itseään surkutteleva vetää magneetin lailla puoleensa sellaisia, joilla on tarve alistaa. Ken haluaa tuntea ylemmyyttä, mielellään väheksyy muita. Jos itsensä surkuttelija väheksyy jo valmiiksi itse itseään, on hän alistajalle unelmaseuraa.

Itseään säälivä houkuttelee lähipiiriinsä myös yliempaattisia vastuunkantajia. Tällainen ihminen omii mielellään kantaakseen vastuun myös muiden asioista. Hän ripustautuu, koska vastaat hänen tarpeeseensa tehdä itsensä tarpeelliseksi. Samalla hän pyrkii ottamaan päätösvallan myös sinun elämäsi asioista.

Olosuhteille et aina voi mitään, mutta siihen pystyt vaikuttamaan, miten niihin suhtaudut. On lupa tuntea itsensä surkeaksi ja avuttomaksi, kun jotakin ikävää elämässä tapahtuu. Kaikkiin tunteisiin on lupa.

On kuitenkin eri asia jäädä vellomaan omassa surkeudessa. Jos näin on käynyt, sellainen on hyvä tunnistaa. Silloin voit lähteä miettimään keinoja, joilla voit omaa oloasi helpottaa ja tehdä paremmaksi. Olet joka tapauksessa paras asiantuntija kertomaan, milloin sinun on hyvä olla. On myös lupa pyytää apua muilta. Emme ole tässä maailmassa toisistamme huolimatta vaan toisiamme varten.

Nämäkin saattavat kiinnostaa sinua:

PS. Jos pidit tekstistä, jaa se myös ystävällesi.

Kommentoi toki!