Posted on 4 kommenttia

Kuluttaako jatkuva varuillaanolo? 5 vinkkiä, miten voit opetella siitä eroon

Jatkuva varuillaanolo kuluttaa

Tuntuuko joskus siltä, että olet jatkuvasti hieman varuillasi? Pohditko, oletko tehnyt kaiken oikein? Tai tuntuuko siltä, että muut ovat tyytymättömiä, vaikka yrittäisitkin parhaasi? Ei hätää. Et ole yksin tuntemuksinesi.

Asiakas soitti ja pyysi hinta-arviota kunnostustyöstä. Pyysin häntä lähettämään sähköpostilla kuvia, jotta pystyisin laskemaan mahdollisimman luotettavan ja oikeansuuntaisen arvion. Hän lupasi lähettää ja pyysi palaamaan asiaan mahdollisimman pian. Lupasin palata seuraavan päivän aikana.

Asiakas kiitti, mutta äänestä kuului hienoinen tyytymättömyys. Mietin mielessäni harmistuneena, että aika kohtuutonta odottaa, että hyppään kesken verstastyöskentelyn kotitoimiston puolelle laskemaan tarjousta. Ei kai kukaan tosissaan odota, että olen kenen tahansa käytettävissä milloin vain ja siitä huolimatta hoidan samalla vastaanotetut työt valmiiksi?

Ystävälläni puolestaan oli ollut hankala sopimusasia hoidettavana. Hän ei ollut henkilökohtaisesti tavannut asiakasta. Muut olivat hoitaneet neuvottelun heidän kanssaan.

Sen sijaan sopimuksen tekninen hoitaminen oli ollut ystäväni vastuulla. Siinä yhteydessä oli tapahtunut yhtä ja toista pientä inhimillistä kömmähdystä, muttei suuruusluokaltaan suurempaa katastrofia kuin ajoissa korjattavissa oleva kirjoitusvirhe.

Asia saatiin lopulta kunnialla pois päiväjärjestyksestä. Muutama päivä sopimuksenteon jälkeen ystäväni näki ikkunasta, että nämä asiakkaat olivat tulossa häntä toimistolle tapaamaan. Häntä hirvitti. Nyt ne hankalat tyypit tulevat kaiken päälle vielä haukkumaan hänet!

Kannattiko olla varuillaan?

Tarkistin sähköpostini seuraavana päivänä. Asiakkaani ei ollut lähettänyt kuvia. Kuvat saapuivat parin päivän kuluttua ja asiakas pahoitteli viivettä.

Ymmärsin: olin kuvitellut olleeni maailman napa ja kaiken pahan alku ja juuri. Sen sijaan asiakkaan harmistunut äänensävy olikin luultavasti peräisin siitä, että hän oli harmissaan, ettei pysty lähettämään kuvia minulle niin pian kuin hän itse olisi itse halunnut.

Olisin tietysti voinut ruoskia itseäni lisää ja ajatella, miten ikävästi tehty häneltä, että hän ensin osoitti tyytymättömyyttään, etten voinut hoitaa asiaa heti ja sen jälkeen itse jätti hoitamatta oma osuutensa. Onneksi älysin tällä kertaa olla näin tekemättä ja säästin itseäni. Hän tuskin olisi pahoitellut omaa viivettään, jos hänen tyytymättömyytensä olisi kohdistunut minuun.

Entäpä ystäväni? Hänen asiakkaansa astuivat konttorin ovesta sisään. He pistäytyivät käymään tuodakseen hänelle ihanan, pienen koristeen kiitokseksi siitä, että hankala sopimusasia oli lopulta saatu hoidettua kaikkien mutkien jälkeen ja heidän asiansa oli tullut hoidetuksi. He olivat tulleet ihan vain kiittääkseen.

Mistä varuillaanolo johtuu?

Kun kerrot itsellesi kurjia tarinoita, mitä ikävää saattaa olla tapahtumassa, alitajuntasi valmistelee sinua pahimpaan. Se on sitä sisäänrakennettu suojamekanismi, jonka tarkoitus on auttaa sinua ennakolta selviytymään mahdollisesti uhkaavasta tilanteesta.

Haitalliseksi suojamekanismi muuttuu, kun siitä tulee itsekeskeistä katastrofiajattelua. Sen tunnistat tästä:

  1. Kun jotakin hieman epämiellyttävää tapahtuu, syyllistät välittömästi itseäsi. Ja vain sinua itseäsi. Omit kaiken vastuun tilanteesta itsellesi. Aivan kuin sinä olisit ainoa maailmassa, jolla voi olla mitään osuutta tapahtumiin.
  2. Oletat samalla, että kyse voi olla vain jostakin ikävästä. Muita vaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan voi olla. Sellainen ei juolahdakaan mieleesi.

Suojaava oman mielesi mekanismi muuttuu jatkuvaksi varuillaanoloksi. Tunne on kuin pysyvästi olisit vaanivan metsästäjän tähtäimessä. Jatkuva uhan tunne kuluttaa voimia ja useimmiten täysin turhaan.

Suurin osa ihmisistä on elämässään liikkeellä pyrkiäkseen hoitamaan ihan vain omaan elämäänsä liittyviä asioita parhaalla mahdollisella tavalla. Valtaosa on yleensä kiitollinen kaikesta siihen saamastaan avusta. Siksi jatkuvasta varuillaanolosta kannattaa pienin askelin harjoitella eroon. Pääset silloin paljon vähemmällä.

Muistilista sinulle, joka haluat eroon turhasta varuillaanolosta:

  • Et ole yksin tapahtuneen kanssa, joten muilla osapuolilla on myös oma osuutensa tapahtumiin.
  • Kaikki tyytymättömyys ei välttämättä johdu sinusta, vaan toisen ihmisen tyytymättömyys saattaa olla peräisin myös hänen tyytymättömyydestään omaan itseensä.
  • Et voi olla vastuussa siitä, jos toisella on ollut huono päivä. Mieti, mitä kaikkea sellaista, mistä et voi edes olla tietoinen, hänen päiväänsä on saattanut sisältyä.
  • Muista, että maailmassa tapahtuu myös paljon myönteisiä asioita. Mitä enemmän pidät sen mielessä ja niihin kiinnität huomiota, sitä enemmän näet sellaista tapahtuvan.
  • Myös sinä olet kiitoksen ja myönteisen palautteen arvoinen. Siihen ei edes tarvita täydellistä ja virheetöntä suoritusta.

Totutun ajatusmallin muuttaminen ei tapahdu yhdessä yössä, mutta opettele listasta yksi asia kerrallaan. Alat vähitellen huomata, miten olo kevenee ja huojentuu. On rankkaa, jos jatkuvasti joutuu olemaan varuillaan. Ohjaa mieluummin itsesi lempeästi sivuun kuvitteellisen metsästäjän tähtäimestä.

Aiheesta lisää:

PS. Jaa ja auta myös varuillaan olevaa ystävääsi.

4 thoughts on “Kuluttaako jatkuva varuillaanolo? 5 vinkkiä, miten voit opetella siitä eroon

  1. Onpa hienoja ajatuksia! Todellisesta elämästä elävästi kerrottuna!

    1. Lämmin kiitos, Maija Leena!

  2. Arjen pulma monella – tuntea itseensä hyväksytyksi vaiko hyväksi käytetyksi?
    Kun ollaan ihmisten kanssa tekemisessä missä muodossa tahansa tämä on usein vaakalaudalla

    1. Juuri näin. Sen voi valita, suhtautuuko ympäristöönsä epäilevästi ja on siksi jatkuvasti varuillaan. Vai luottaako siihen, että valtaosa ihmisistä haluaa muille hyvää sekä siihen, että tunnistaa omat rajansa ja osaa myös ne pitää. Eihän kukaan muu voi tietää, missä juuri sinun hyväksikäytetyn rajasi kulkevat, joten vastuu niistä rajoista on jokaisella itsellään. Laumaeläiminä peilaamme ympäristöämme. Jos suhtaudut muihin epäilevästi, sinuun suhtaudutaan epäilevästi. Jos olet luottavainen ja pidät siitä huolimatta omat rajasi, myös sinuun luotetaan ja yleensä myös rajojasi kunnioitetaan.

Kommentoi toki!