Kannattaako jatkuvasti olla varuillaan?

Tuntuuko joskus siltä, että olet jatkuvasti hieman varuillasi, oletko tehnyt kaiken oikein. Tai tuntuuko siltä, että muut ovat tyytymättömiä, vaikka yrittäisitkin parhaasi? Ei hätää. Niin tuntuu minustakin.

Asiakkaani soitti ja pyysi hinta-arviota kunnostustyöstä. Pyysin häntä lähettämän sähköpostilla muutaman kuvan, jotta pystyisin laskemaan mahdollisimman luotettavan ja oikeansuuntaisen arvion. Hän lupasi lähettää ja pyysi palaamaan asiaan mahdollisimman pian. Lupasin palata seuraavan päivän aikana.

Asiakas kiitti, mutta äänestä kuului hienoinen tyytymättömyys. Mietin mielessäni harmistuneena, että aika kohtuutonta odottaa, että hyppään kesken verstastyöskentelyn kotitoimiston puolelle laskemaan tarjousta. Ei kai kukaan tosissaan odota, että olen kenen tahansa käytettävissä milloin vain ja siitä huolimatta hoidan samalla vastaanotetut työt valmiiksi.

Ystävälläni puolestaan oli ollut hankala sopimusasia hoidettavana. Hän ei ollut henkilökohtaisesti tavannut asiakasta, vaan muut olivat hoitaneet neuvottelun heidän kanssaan. Sen sijaan sopimuksen tekninen hoitaminen oli ollut ystäväni vastuulla. Siinä yhteydessä oli tapahtunut yhtä ja toista pientä inhimillistä kömmähdystä, muttei suuruusluokaltaan mitään korjattavissa olevaa kirjoitusvirhettä suurempaa katastrofia.

Asia saatiin lopulta kunnialla pois päiväjärjestyksestä. Muutama päivä sopimuksenteon jälkeen ystäväni näki ikkunasta, että nyt ne asiakkaat ovat tulossa häntä toimistolle tapaamaan. Häntä hirvitti. Nyt ne hankalat tyypit tulevat kiemuraisen sopimusprosessin jälkeen vielä haukkumaan hänet.

Kuulostaako tutulta?

Tarkistin sähköpostini seuraavana päivänä. Asiakkaani ei ollut lähettänyt kuvia sähköpostiini. Kuvat saapuivat parin päivän kuluttua ja asiakas pahoitteli viivettä. Ymmärsin: olin kuvitellut olleeni maailman napa ja kaiken pahan alku ja juuri. Sen sijaan asiakkaan harmistunut äänensävy olikin todennäköisimmin peräisin siitä, että hän oli harmissaan, ettei pysty lähettämään kuvia minulle niin pian kuin hän olisi itse halunnut.

Olisin tietysti halutessani voinut ruoskia itseäni lisää ja ajatella, miten ikävästi tehty häneltä, että hän ensin osoitti tyytymättömyyttään, etten voinut hoitaa asiaa heti ja sen jälkeen itse jätti hoitamatta oma osuutensa. Onneksi älysin tällä kertaa olla näin tekemättä ja säästin itseäni. Hän tuskin olisi pahoitellut omaa viivettään, jos hänen tyytymättömyytensä olisi kohdistunut minuun.

Entäpä ystäväni? Hänen asiakkaansa astuivat konttorin ovesta sisään. He pistäytyivät käymään tuodakseen hänelle ihanan, pienen joulukoristeen kiitokseksi siitä, että hankala sopimusasia oli lopulta saatu hoidettua kaikkien mutkien jälkeen ja heidän asiansa oli tullut hoidetuksi. He olivat tulleet ihan vain kiittääkseen.

Tiedätkös, mistä tässä on kyse? Kerrot itsellesi kurjia tarinoita, koska harjoitat itsekeskeistä katastrofiajattelua. Kuulostaako ikävältä? Niin minustakin, mutta siitä nyt vaan on kyse:

  1. Kun jotakin hieman epämiellyttävää tapahtuu, syyllistät välittömästi itseäsi. Ja vain sinua itseäsi. Aivan kuin sinä olisit ainoa, jolla voi olla mitään osuutta tapahtumiin.
  2. Oletat samalla, että kyse voi olla vain jostakin ikävästä. Muita vaihtoehtojahan ei kerta kaikkiaan voi olla. Sellainen ei juolahdakaan mieleesi.

Tunne on kuin jatkuvasti olisi vaanivan metsästäjän tähtäimessä. Aika turhaa, sillä suurin osa meistä on kuitenkin tässä elämässä liikkeellä pyrkiäkseen hoitamaan omaan elämäänsä liittyviä asioita parhaalla mahdollisella tavalla ja olemme yleensä kiitollisia kaikesta saamastamme avusta.

Paljon vähemmällä pääset, jos otat tavoitteeksi muistaa nämä asiat:

  • Et ole yksin tapahtuneen kanssa, joten muilla osapuolilla on myös oma osuutensa tapahtumiin.
  • Kaikki tyytymättömyys ei välttämättä johdu sinusta, vaan toisen ihmisen tyytymättömyys saattaa olla peräisin myös hänen tyytymättömyydestään omaan itseensä.
  • Et voi olla vastuussa siitä, jos toisella on ollut huono päivä. Mieti, mitä kaikkea sellaista, mistä et voi olla tietoinen, hänen päiväänsä onkaan voinut sisältyä.
  • Maailmassa tapahtuu myös paljon myönteisiä asioita. Usko pois. Mitä enemmän siihen uskot, sitä enemmän näet sellaista tapahtuvan.
  • Myös sinä olet kiitoksen ja myönteisen palautteen arvoinen eikä siihen edes tarvita täydellistä ja virheetöntä suoritusta.

On aika rankkaa olla jatkuvasti varuillaan, vai mitä? Ehkä siitä voi suosiolla luopua.

2 kommenttia artikkeliin ”Kannattaako jatkuvasti olla varuillaan?

Kommentoi toki!