Julkaistu Jätä kommentti

Kannustus on taitolaji

Elämässäni on ollut lukemattomia tilanteita, jolloin olisin kovasti kaivannut ulkopuolista tukea ja kannustusta. Totuin jo varhain kuulemaan, että ”ei sinulla ole edellytyksiä, kun sinulla on sellaiset geenit” ja ”siellä pärjäävät vain parhaat”.

Jos jotakin yritti ensimmäistä kertaa, tiesi kyllä, että odotusarvo oli se, ettei siitä mitään tule niin kuin usein ensi yrittämällä ei tulekaan. Jos joku perheen ulkopuolinen antoi kehuja, muistettiin lapsuudessani korostaa sitä, että ”hän sanoi niin vain siksi, kun haluaa olla mieliksi”.

On ollut niitä, jotka ovat olleet valmiita tukemaan, kun minusta on ollut hyötyä heille heidän oman elämänsä showssaan. On ollut niitä, jotka ovat kokeneet juuri siinä tilanteessa itse saavansa osakseen ulkopuolista arvostusta ja hyväksyntää minua kannustaessaan, mutta olenkin muuttunut merkityksettömäksi heti, kun heidän omalla kohdallaan tarve onkin ohi tai tilanne on muuten muuttunut.

Kun ystäväksi luultu ei tukenutkaan

Oli ystävä, jolla tuntui olevan halua kuunnella, keskustella ja antaa tukeaan pahoinvointini ja uupumukseni keskellä. Suhtautuminen muuttuikin kertaheitolla, kun kerroin valmistelevani avioeroa. Silloin hän ilmoitti yllättäen, että ei kai se miehesi nyt niin paha ole ja hänestä olisi kamalaa ajatella, että asuisit yksin.

Olin järkyttynyt hänen kommentistaan: aivan kuin hän tietäisi paremmin, mikä minun todellinen tilanteeni on ja mitä minä haluan sietää. Koin sen hyvin väheksyvänä. Tästä ystävästä en sen koommin kuullutkaan enkä ole kokenut tarvetta itsekään olla yhteydessä. Ehkä hänelle oli liikaa se, että olin tekemässä päätöstä, johon hän ei itse olisi kyennyt.

Kun kypsyttelin elämäni vaikeinta ja pisimpään valmistelemaani päätöstä: päätöstä katkaista välini omaan isääni, asettui toinen ystäväni päätöstäni vastaan. Hän perusteensa oli, että olen tekemässä suuren tunneryöpyn vallassa hätiköityä päätöstä. Hänestä välejä ei pidä katkaista kokonaan, vaan pitää yrittää keskustella. Hän myös maalaili uhkakuvia siitä, miten muut sukulaiset voivat katkaista välinsä minuun.

Häntä tuntuivat huolettavan hänelle tuntemattomien sukulaisteni tunteet enemmän kuin minun tunteeni. Voiko tuon vahvemmin väheksyntäänsä osoittaa kokemaani ja arvostelukykyäni kohtaan?

Olin ilmeisesti tekemässä päästöstä, johon hän ei itse olisi kyennyt. Hän valitsee ehkä mieluummin sen, että sietää omilta sukulaisiltaan jatkuvaa alistamista, mutta se on hänen valintansa. Minulle puolestani on tärkeämpää osoittaa itselleni sen verran arvostusta, etten katso tarpeelliseksi sietää huonoa kohtelua, joka saa minut voimaan huonosti edes omalta isältäni. Kun ei ole mikään pakko.

Olen kohdannut myös niitä, jotka ovat vähätelleet muilta saamaani tukea perustellen sitä sillä, että tuo toinen ehkä on vain lyhyen aikaa elämässäni. Mitä sitten? Tekeekö lyhytaikainen tuki johonkin tiettyyn tilanteeseen siitä jotenkin vähempiarvoista? Mistä kukaan voi ennakkoon tietää, kauanko kullekin täällä on suotu aikaa?

On myös koko joukko tuttavia, jotka ovat valmiita suitsuttamaan ja kehumaan osaamistani ja mielellään esiintyvät hyvinä ystävinä ja käyttäytyvät mielistellen. Nämä ovat niitä tyyppejä, jotka tuntuvat tykkäilevän kritiikittömästi ihan kaikesta, mitä satut sosiaalisessa mediassa julkaisemaan.

Tilanne kuitenkin muuttuu joka kerta, jos vähänkään osoitat kyvykkyyttä jollakin sellaisella osa-alueella, jossa he itse kokevat, että heillä on omaa osaamista. Silloin saat välittömästi vähätteleviä lausuntoja siitä, mitä sinä tiedät tästä asiasta. Saat siis olla hyvä omalla alueellasi, mutta et saa osoittaa kyvykkyyttä sellaisessa asiassa, jossa he eivät halua kokea alemmuudentunnetta.

Mitä on todellinen, aito kannustaminen?

Pyysin ystävääni mukaan erääseen tilaisuuteen. Se kiinnosti häntä, mutta kun hänelle selvisi, missä se järjestettäisiin, hän ilmoitti, ettei millään muotoa halua lähteä mukaan. Hän epäili, että joutuisi tilaisuudessa tapaamaan ihmisen, johon ehdottomasti halusi pitää etäisyyttä. Sanoin silloin hänelle, että eikö niistä vanhoista tapahtumista ole jo kovin paljon aikaa ja olethan sinä jo nyt paljon vahvempi.

Vain muutaman viikon kuluttua asetelma oli toisin päin. Samainen ystäväni pyysi minua toiseen tilaisuuteen, jolloin oli minun vuoroni sanoa, että jätän mieluummin tulematta, sillä en halunnut kohdata siellä ihmistä, jonka seurassa voin pahoin. Silloin hetkellä oivalsin, miten olin väheksynyt ystäväni tunteita, kun olin aiemmin kehottanut ystävääni kohtaamaan pelkonsa. En ollut ollut pekkaa pahempi kuin muut elämäni aikana kohtaamani kannustelijat.

Aito kannustaminen antaa nostetta

Halusin painavan huonekalun yläkerrasta alakertaan. Ystävän tuli apuun. Arvelin tosin, että huonekalu olisi niin painava, että siihen tarvittaisiin joku vahvempi minun sijaan toiseksi kantajaksi. Hän kokeili mööpelin painoa ja totesi, että hän uskoo, että jaksaisin kantaa hänen mukanaan tuomiensa liinojen avulla, mutta kehotti minua kokeilemaan ja päättämään itse, miltä minusta tuntuu. 

Siinä se oli: aito kannustaminen! Hän kertoi oman mielipiteensä ja asetti omat tavoitteensa syrjään. Sen sijaan hän kunnioitti minun tuntemuksiani ja osoitti aitoa arvostusta ja luottamusta minua kohtaan. Hän kannusti, mutta jätti vastuun päätöksenteosta minulle.

24-vuotias Jasmine vammautui kuusi ja puoli vuotta sitten vakavassa auto-onnettomuudessa. Kun hän yhä oli sairaalassa, hän kuuli, että on menettänyt onnettomuudessa hyvän ystävänsä. Hän koki silloin, ettei hänkään halua enää elää. Siinä tilanteessa hänen äitinsä sanoi, että hän saa itse päättää jatkaako eikä kukaan ei pakota häntä.

Jasmine kertoo lehtihaastattelussa, miten hänen äitinsä kommentti käänsi hänen päänsä. Hän päätti haluta jatkaa elää. Voi vain ihailla äitiä, joka kykeni tuollaisessa tilanteessa asettamaan sivuun omat toiveensa ja halunsa ja antoi tyttärelleen päätöksenteon vastuun omasta elämästään. Mikä valtava luottamuksen ja rakkauden osoitus!

Kannustus on taitolaji. Mielipiteensä voi kertoa, mutta sen jälkeen omista haluista, tarpeista ja toiveista pitää pystyä päästämään irti ja luottaa siihen, että kannustettava tekee juuri hänelle ja hänen tilanteessaan ne oikeat ratkaisut. On kyse hänen elämästään. Silloin vastuun valinnoista on oltava hänellä itsellään.

PS. Jaa toki kannustukseksi ystävillekin!

Kommentoi toki!