Posted on Jätä kommentti

Kiitollisuutta itsestäänselvyyksistä – ne voivat yllättäen kadota

Elämä yllättää. Yllätys voi olla iloinen ja toivottu. Yllätys voi myös olla vähemmän toivottu. Vähemmän toivottu yllätys voi kuitenkin tehdä näkyväksi sellaista hyvää, jonka olemassaoloon on niin tottunut, että siihen suhtautuu itsestäänselvyytenä ilman sen suurempia kiitollisuudentunteita.

Olin ollut viikonlopun poissa kotoa. Ajankohta oli osunut juuri talven kireimpiin pakkaspäiviin. Sunnuntai-iltana kotiuduttuani hamusin vessan hanaa pestäkseni käteni matkan jäljiltä. Hana oli vaiti. Kokeilin suihkua. Ei pihahdustakaan. Vesiputki oli jäätynyt poissaollessani, se putki, joka tuo veden taloon sisään.

Mukana olleen vesipullon olin tyhjentänyt jo junassa. Lunta olisin voinut sulattaa kattilassa hammaspyykkiä varten, mutta kellonviisarit olivat jo huristaneet ohi nukkumaanmenoaikani. Menköön tämän kerran. Ennen nukahtamista pallottelin mielessäni vaihtoehtoja, ryhdynkö herättyäni itse putken sulattamiseen vai kutsunko ammattilaisen.

Aamulla olo oli juuri niin tunkkainen kuin se reissusta palaamisen jälkeen ja ilman hampaidenpesua nukkumaanmenon jälkeen voi olla. Kiittelin mielessäni, että olin sentään älynnyt illalla jättää vessan vetämättä, joten nyt aamulla ei olisi pakko säilöä pökäleitä pöntössä yhtään pidempään kuin välttämätöntä.

Olin jo kattilan kädessä matkalla pihalle hakemaan lunta hellalla sulatettavaksi, kun hetken mielijohteesta kokeilin hanaa uudelleen. Vesi virtasi aivan normaalisti. Sama juttu suihkussa. Kävin vesipisteiden luona useampaan kertaan varmistamassa, että näin todella oli. Kyllä. Jäätulppa oli liikahtanut illalla lämpimämpään kohtaan saatuaan sysäyksen yrityksestäni avata hana ja sulanut yön aikana. Joskus asiat näemmä voivat hoitua itsestäänkin nukkumalla yön yli.

Miten vapautunut ja helpottunut olo, kun oli taas juoksevaa vettä! Harjasin hampaat ja loiskuttelin vettä. Lotrasin oikein kunnolla. Join päälle samalta seisomalta pari lasillista. Kyllä tuore hanavesi kuulkaa maistuu mainiolta! Painostava aamutunnelma raikastui hetkessä.

Joskus tekee hyvää, että jäät hetkeksi ilman jotakin, mitä olet tottunut pitämään itsestäänselvyytenä. Sen jälkeen osaat kummasti arvostaa sitä, mitä sinulla on. Pieni muistutus kiitollisuudesta itsestäänselvinä pitämiäsi asioita kohtaan piristää kummasti mieltä ja parantaa elämänlaatua.

Kokeile vaillejäämisleikkiä

Oletko nykyisessä elämässäsi tyytymätön johonkin? Koko elämä on pilalla juuri tuon yhden asian vuoksi, niinkö? Jos vain se yksi asia muuttuisi toiseksi, niin sitten kaikki olisi hyvin. Pysähdy hetkeksi pohtimaan sitä, mikä on elämässäsi se suurta tyytymättömyyttä aiheuttava asia.

Jos olet tyytymätön nykyiseen työpaikkaasi, mieti, millaista elämäsi olisi, jos olisitkin kokonaan ilman työtä. Kirjaa itsellesi lista niistä asioista, joita ilman olisit, jos jäisit kokonaan työttömäksi. Ainakin jäisit ilman palkkaa ja muita työsuhde-etuja.

Jos olet työtön, mieti, mitä asioita kaipasit elämääsi silloin, kun sinulla oli työpaikka. Kaipasitko ehkä sitä, että voisit käydä kävelyllä keskellä päivää tai hoitaa ruokaostokset muulloinkin kuin ruuhka-aikoina? Jos sinulla on kipeä olkapää, mieti, millaista olisi, jos myös polvesi olisivat yhtä kipeät kuin olkapää. Jos et mitään muuta keksi, mieti, millaista olisi, jos olisit kokonaan ilman puhdasta vettä tai ilmaa.

Vaillejäämisleikin tarkoituksena ei ole, että lakaiset maton alle asioita, johon olet tällä hetkellä tyytymätön. Sinulla on oikeus myös tyytymättömyyteen. Ikävät asiat eivät poistu itsepetoksella eivätkä sillä, että teippaat laput silmillesi ja kuvittelet pahan pois. Toisaalta ikävät asiat eivät poistu myöskään sillä, että keskität kaiken energiasi juuri niiden vatvomiseen.

Vaillejäämisleikillä sen sijaan muistutat mieleesi, että elämässä on paljon hyvääkin, mistä voit olla kiitollinen. Todennäköisesti sinulla on rutkasti enemmän monenlaista hyvää kuin kurjuutta. Siitä huolimatta ihmisillä on tiettyä tarvetta märehtimiseen. Oletko koskaan sattunut huomaamaan sellaista ilmiötä?

Olet luultavimmin niin tottunut elämäsi hyvien asioiden olemassaoloon, ettet enää huomaa niitä ellet hetkeksi jää ilman. Mielesi kaivaa mielellään takataskustaan suurennuslasin, pyyhkii sen kirkkaaksi ja ryhtyy huolella tarkastelemaan ikävän asian syvimpiäkin yksityiskohtia. Murehtiminen ja valittaminen harvoin vievät asioita eteenpäin.

Entä, jos suuntaisit saman suurennuslasin hetkeksi toisaalle ja tarkastelisit samalla vimmalla kaikkea sitä hyvää, mitä elämässäsi on. Sitä, joka ei huuda olemassaolollaan, mutta jonka äkillinen poisjäänti vaikuttaisi merkittävästi elämääsi. Mikä muuttuisi?

  1. Ikävä asia ei todennäköisesti poistuisi itsestään. Tuskin se myöskään sellaisenaan pahenisi, jos suuntaisit huomiosi hetkiseksi muualle. Todennäköisesti voit luottaa siihen, että mikäli jostakin syystä muutos jompaan kumpaan suuntaan itsestään on tapahtuakseen, se ei jää sinulta huomaamatta. Voit siis huoletta vapauttaa sillä välin tarmosi muihin asioihin.
  2. Hyvien asioiden ajatteleminen ei kuluta voimia. Se antaa sinulle voimia!
  3. Sinulla on valittamisen sijaan enemmän energiaa käytettäväksi elämässäsi asioihin, joihin voit itse vaikuttaa ja jotka parantavat elämänlaatuasi.
  4. Murehtiva mieli elää alituisen uhan alla. Uhka tappaa luovuuden, sillä luovuus on uteliaisuutta, joka kumpuaa turvallisuuden tunteesta. Kun hetkeksi maltat jättää murehtimisen, saattaa luovuutesi yllättää sinut tarjoilemalla aivan uuden ja tuoreen ratkaisun ikävän asian korjaamiseksi tai vähintäänkin muuttamiseksi vähemmän ikäväksi.

Mitä voit menettää, jos kokeilet vaillejäämisen leikkiä? Mitä voit menettää sillä, jos annat ajatuksen hetkeksi itsestäänselvyyksille, joista oikeastaan onkin syytä olla hyvin kiitollinen? Kannattaa kokeilla. Sillä, mihin suuntaat huomiosi on taipumus lisääntyä elämässäsi.

Muuten, jos tuntui takkuiselta löytää omasta elämästäsi asioita, joiden olemassaolosta voit olla kiitollinen, Huojentavan kirjoittamisen ryhmään osallistuminen saattaisi olla juuri sinua varten.

Kommentoi toki!