Kirjoitettu

Kirjan ja kantapään kautta

Rakastan lukemista ja kirjoittamista. Keksin aivan marraskuun loppupuolella, että joulukuussa hemmottelen itseäni päivittäisillä kirjoitusharjoituksilla. Ystäväni täyttivät lapsuuden joulukalenterini kirjoitusaiheilla ja tein niiden avulla pieniä muutaman minuutin harjoituksia joka päivä.

Päätin kirjoittaa mahdollisimman kritiikittä ja siitä, mitä ensimmäisenä mieleeni juolahtaa aiheen luettuani. Useasti huomasin ajattelevani ensimmäisen ajatuksen jälkeen: ”No, et sinä nyt tuosta voi kirjoittaa.” Se oli selkeä merkki, että olin jonkin minulle merkityksellisen asian äärellä ja juuri siitä minun oli kirjoitettava. Niinpä minä kirjoitin. Luotin siihen, että jos mieleen nousee jokin kipeä muisto, se on kuitenkin vain muisto. Jos olen selvinnyt hengissä tilanteesta, joka muiston loi, vieläpä puolustuskyvyttömänä lapsena, ei asian muisteleminen aikuisena jälkikäteen voisi olla ollutta ja mennyttä todellista tilannetta vaarallisempaa. Eikä ollut. Kyyneleet eivät tappaneet, mutta olo keveni.

Panin eräänä päivänä merkille, että ohhoh, tulipa tummaa tekstiä. Päivä oli muutoin ollut mitä mainioin, joten oma se yllätti, mutten kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomiota. Seuraavana päivänä ystäväni lähettämä viesti pysäytti. Hän kommentoi: ”Kylläpä kirjoitit hurjaa tekstiä.”

Olin toki itsekin huomannut, että tekstien sävy oli erilainen, mutta vasta se, että joku toinen oli havainnut saman, istutti minut keinutuoliin miettimään tarkemmin. Edellisen yön olin nukkunut huonosti ja herännyt aamuyöstä voimalliseen ahdistuksen tunteeseen. Sama puristava tunne oli säilynyt rinnassa koko aamupäivän ajan. Olin ollut ymmälläni, mikä nyt ahdistaa, kun mielessä ei ollut mitään erityistä. Sitten ne tummat tekstini vielä päälle. Kaikki tämä kertoi, että nyt jokin on vinossa: teksteillä ja ahdistuksella on yhteys!

Ymmärsin pian, mistä kenkä puristi. Edellisenä päivänä olin ollut helpottunut ja hyvällä tuulella saatuani pitkään vaivanneen homman tehtyä.  Henkinen paine oli jo lauennut, mutta keho reagoi vanhasta muistista uhantunteeseen pienellä viiveellä. Reaktio on sama, miksi kovan työpaineen alla ollut sairastuu juuri lomalle tai eläkkeelle jäätyään tai katastrofista pelastettu yllättäen menehtyy turvaan päästyään. Ei siis mitään vaarallista. Ahdistus haihtui ja tekstini kevenivät.

Olen vuosien varrella purkanut omaa olotilaani kirjoittamalla: ensin aiempaan blogiini, sitten päiväkirjaan. Nykyisin kirjoitan molempia ja sen lisäksi kirjoitan ajatuksia muistiin pitkin päivää kaiken muun sivussa. Kirjoittaminen on auttanut minua jäsentämään ajatuksiani, tuntemuksiani ja ymmärtämään paremmin itseäni. Siksi aloitin viime syksynä opiskelun kirjallisuusterapiaohjaajaksi.

Kokemukseni joulukalenteritekstien äärellä kirkasti minulle, mistä kirjallisuusterapiassa käytännössä on kyse. Kirjoitat annetusta aiheesta ilman rajoituksia: mitä aihe sattuu mieleesi tuomaan. Kirjoitettuasi katselet omaa tekstiäsi ja ehkä havainnoit jotakin itsestäsi. Jos haluat lukea tekstisi muille, heidän havaintonsa saattavat vahvistaa sitä, minkä jo itsekin olit huomannut ja tulet siitä entistä tietoisemmaksi. Kenties muut kuulevat tekstissäsi myös jotakin sellaista, mitä et itse olisi huomannut. Juuri tästä kirjallisuusterapiassa on kyse!

Olen ennenkin siteerannut Einsteinia, mutten voi olla siteeraamatta häntä uudelleen:

Ainoa viisauden lähde on kokemus. – Albert Einstein

On iso ero on oppia asia ainoastaan kirjoista tai toistamalla jonkun toisen, vaikka miten suuren auktoriteetin opetuksia ilman omaa kokemusta siitä, miten asia todella toimii. Olen tavattoman kiitollinen joulukalenterikirjoittamisen kautta saamastani kokemuksesta, joka osoitti minulle konkreettisesti, miten oman mielen liikkeet todellakin voivat tiedostamatta tulla näkyviin omassa kirjoittamisessa ja miten vuorovaikutus muiden kanssa voi tehdä sen entistä näkyvämmäksi. Kiitos ystävälle kommentista!

PS. Jos haluat kokeilla, millaisten asioiden äärelle kirjoittaminen Sinut voisi johdattaa, tutustu, lue täältä lisää Huojentavasta kirjoittamisesta.

PS. PS. Jos luulet, että ystäväsi on tästä kirjoituksesta kiinnostunut, jaa toki!

Aiheesta lisää:

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Kirjan ja kantapään kautta

  1. […] kirjoituksestani kypsytti ja kirkasti ajatustani edelleen – jälleen yksi esimerkki miten kirjoittaminen yhdistettynä vuorovaikutukseen auttaa jäsentämään […]

Kommentoi toki!