Posted on 3 kommenttia

Luopumalla teet tilaa paremmalle

Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle siitä, kun ystäväni pistäytyi käymään. Hänellä oli akuutti tarve luopua jostakin hänelle ennen merkityksellisestä. Hän tietää ja tuntee viehtymykseni tulien poltteluun. Päivä ja sääolosuhteet ulkona olivat nyt otolliset ja oikeat. Niinpä hän koputteli ovelleni kyselläkseen, olenko kenties aikeissa…

Olin jo mielessäni pohtinut asiaa pääsiäiskokon sytyttämisestä pellollani. Olosuhteet tänä lankalauantaina olivat nyt todellakin siihen suotuisat. Olin kuitenkin tehnyt valinnan ryhtyä puuhaan, joka oli jo pitempään houkutellut: halusin siirtää kirjahyllyni toiseen paikkaan.

Halusin samalla käydä läpi, mitä kaikkea sinne on vuosien varrella kertynyt ja jaotella kirjat niihin, jotka haluan pitää ja niihin, joita en usko enää tarvitsevani ja joista siksi haluan luopua. Jos olen viimeisimmät vuodet luopunut vanhoista ajatusmalleistani tuodakseni tilalle uusia, minun hyvinvointiani palvelevia, niin nyt on selvästi tullut aika luopua myös tavarasta, jota en enää tarvitse.

Olin puolivälissä kirjahyllynsiirtourakkaa ystäväni pistäytyessä käymään kirjapinojen ja kirjahyllyn kappaleiden sekaan. Tulimme lopputulemaan, että oikeastaan meille kumpaisellekin sopisi valkeiden polttelu paremmin seuraavan päivän iltana, sanokoot perinteet mitä sanovat. Jopa tuuliennuste puolsi suunnitelmaamme. Huomenna illalla siis sytyttäisimme.

Viimeisiä kirjoja takaisin hyllyyn asetellessani käteen osui oma diplomityöni reilun parinkymmenen vuoden takaa. Pyörittelin sitä kädessäni. Mihin tarvitsen sitä? En ole avannut kirjaa kertaakaan sen jälkeen, kun sen aikanaan noudin kirjansitomosta ja tarkistin, ovatko kaikki sivut mukana.

Oli tullut aika luopua vanhasta lopputyöstä. Tunnearvoa sillä ei minulle ollut. En osaa tuntea ylpeyttä siitä, että suoritin aikanaan tutkinnon hampaat irvessä. Suorittamisesta todellakin oli kyse, sillä ilman todellista motivaatiota opiskelusta oli ilo kaukana. Tein urakkani vain saadakseni loppututkinnon, jonka kuvittelin nostavan arvostustani muiden silmissä.

En halveksi tietoa, oppia enkä oppineisuutta. Tapoja tiedon ja osaamisen hankkimiseen on monia. Loppututkinto on vain yksi niistä. Tietoja ja taitoja tarvitaan, mutten osaa enää antaa niille sellaisenaan itseisarvoa. Ainoa, millä on merkitystä, on se, miten kukin oppimaansa hyödyntää ja mihin sitä käyttää.

Ei minunkaan loppututkintoni ole täysin hukkaan mennyt. Olen toki hyötynyt niiden vuosien aikana monestakin oppimastani asiasta ja siitä kaikesta olen kiitollinen. Saman ymmärryksen ja osaamisen olisin tosin voinut hankkia monella muullakin tavalla ja ennen kaikkea vähemmällä tuskalla. Kullatut kirjaimet mustissa kansissa ovat menettäneet entisen merkityksensä.

Uuden ja kasvun juhla

Määrittelin pääsiäiskokon diplomityöni loppusijoituspaikaksi. Päätös oli keventävä, helpottava, toisin sanoen juuri oikea. Annan sen kirjan tarvitseman tilan hyllyssä mieluummin vaikka saman verran tilaa tarvitsevalle karttakirjalle. Se on kirja, joka tulee tuon tuostakin otettua käteen. Se on kirja, jolle minulla on todellista käyttöä.

Kristikansa juhlii pääsiäistä ylösnousemuksen juhlana. Jonkin pitää kuolla, jotta uutta voi syntyä. Juutalaiset puolestaan juhlivat pääsiäistä Israelin kansan vapautumisella Egyptin vallasta. Se on vanhasta vallasta irtipääsyn ja koittaneen vapauden juhla. Esikristillisellä ajalla juhlistettiin keskikeväällä ankaran talven päättymistä ja tulevan uuden kasvun alkua.

Meille ystäväni kanssa pääsiäisvalkeiden polttelu alkoi risukokon esiinkaivamisella lumen alta. Se oli ilta, jolloin sain ystävällismielisen kehotuksen seuraavalla kerralla aurata tie kokon luo. Se oli ilta, jolloin tyhjennettiin lunta saappaista.

Se oli laulun, riemunkiljahdusten, tanssiaskelten, havaijilaistunnelmien, valoefektien ja makkaranpaiston ilta, sinappia unohtamatta. Se oli ilta, jolloin vesipullo oli jäätyä umpeen. Se oli tuleen tuijottamisen ilta. Se oli ilon, naurun, kätkätyksen, surun, kaipuun ja kyynelten ilta. Se oli tyyni, tähtikirkas ja kuutamoinen ilta Venuksen tuikkiessa lounaisella taivaankannella. Se oli ilta, jonka jälkeinen yö jätti tyynyliinaan vienon savuntuoksahduksen.

Saat sen, mistä luovut. – Tommy Hellsten

Se oli ystävyyden, luopumisen ja irtipäästämisen ilta. Se oli unohtumaton ilta, joka kannattelee meitä pitkään. Me kumpikin luovuimme jostakin, joka oli meille ennen ollut merkityksellistä. Päästimme irti sellaisesta, mitä emme enää tarvitse ja jonka säilyttäminen olisi meille kummallekin ollut vain rasite ja taakka. Huojennuimme. Luovuimme tehdäksemme tilaa uudelle, joka tekee meille hyvää ja tuottaa iloa. Teimme tilaa antaa paremman kasvaa.

Oletko miettinyt, onko sinun elämässäsi asioita, joista luopuminen voisi keventää sinun oloasi?

Aiheesta lisää:

PS. Jaa myös ystävällesi, jos teksti herätti ajattelemaan.

3 thoughts on “Luopumalla teet tilaa paremmalle

  1. Luopumista ilmenee jokaisella elämän alueella. Positiivinen näkökulma luopumiseen oli ilahduttava. Sorrun aina ajattelemaan luopumista negatiivisessa valossa. Pohtimista piisaa……..

    1. Voi, miten lämmittää mieltä, jos olen onnistunut antamaan sinulle uuden näkökulman luopumiseen. Kiitos kommentistasi, Kaija! Kaikilla asioilla on sekä kielteinen että myönteinen puoli, vaikka joskus sitä toista puolta ei aina tule huomanneeksi.

  2. […] Luopumalla teet tilaa paremmalle […]

Kommentoi toki!