Posted on 2 kommenttia

Tee näin, jos murehdit, miksi ystävä ei vastaa?

Miksi ystävä ei vastaa?

Kauempana asuneesta ystävästäni oli viimeaikoina kuulunut kovin vähän. Olin lähettänyt hänelle sähköpostia. Siitä oli jo pari viikkoa aikaa. Miksi ystävä ei vastaa?

Olisin halunnut kuulla, miten hänelle tärkeä tapahtuma oli sujunut. Olin viestissäni myös kysynyt, voisinko saada häneltä apua tulevaa huojentavan kirjoittamisen kurssiani koskevan tiedon jakamisessa eteenpäin hänen paikkakunnallaan ja tuttavapiirissä.

Tuntui, että olin odottanut vastausta jo hurjan pitkään. Mietin huolissani, onko hänelle sattunut jotakin vastoinkäymisiä. Kävi myös mielessä, oliko ystäväni jostakin syystä pahoittanut mielensä, kun olin pyytänyt häneltä apua.

Miksi ystävä ei vastaa?

Ystäväni hiljaisuus vaivasi minua.

Kun mieleen jää pyörimään ajatuksia, jotka eivät jätä rauhaan, on tavakseni tullut tarttua kynään ja avata muistikirja. Kun ajatukset on kirjannut paperille, niihin saa hieman etäisyyttä. Asiat jäsentyvät ja kirkastuvat. Levy lakkaa pyörimästä ja ajatukset vapautuvat siihen, mitä olen tekemässä.

Kun aloin kirjoittamalla purkaa huoliani, tunnistin itsessäni jälleen kerran, että taidan murehtia ihan suotta. Ajaukseni ovat ihan puhdasta katastrofiajattelua ja pohdintani siitä, miksi ystävä ei vastaa, ovat kovin itsekeskeisiä. Juu. Narahdin kiinni ihan verekseltään. Piinallista.

On kerta toisensa jälkeen ikävä myöntää itselleen, ettei vanhasta totutusta ajatusmallista ole päässyt eroon. Muukaan ei kuitenkaan yleensä auta.

Kirjoitin muistikirjaani, että on olemassa ainakin kolme toisistaan poikkeavaa vaihtoehtoa.

  1. Jotakin ikävää on tosiaan sattunut.
  2. Hän on pahoittanut mielensä viestistäni siitäkin huolimatta, etten ollut tarkoittanut mitään pahaa.
  3. Hän on vain kiireinen, eikä ole ehtinyt vastata.

Katsoin tarkemmin kolmatta kohtaa muistikirjassani. Ehkä ystävälläni onkin nyt vain paljon muuta puuhaa. Entä jos luottaisin, että hän palaa viestiini myöhemmin ja paremmalla ajalla, kun hänelle sopii.

Muistutin itseäni, etten minäkään välttämättä vastaa ystävien kiireettömiin viesteihin samana päivänä tai edes samalla viikolla. Vastaan mieluummin ajatuksen kanssa ja annan ystävilleni aikaani oikeasti sen sijaan, että sohaisen jonkin viestin matkaan nopeasti ja ohimennen. Laatu on ystävyydessä nopeutta tärkeämpi juttu.

Seuraavana päivänä puhelin piippasi whatsapp-viestin saapumisen vuoksi. Se tuli ystävältä, jonka yhteydenottoa olin kaivannut.

Eipä ollut ihme, ettei hän ollut vastannut kiireettömään sähköpostiini. Selvisi, että hänellä on elämäntilanne, jossa hän

  • on sairastuneen lähisukulaisen tukena,
  • tekee tulevan kotinsa remonttia puolisonsa kanssa,
  • viimeistelee opintojaan,
  • neuvottelee uudesta työsopimuksesta,
  • virittelee samalla omia yrittäjyyskuvioitaan,
  • huolehtii nykyisen omakotitalon ylläpidosta ja
  • on samalla alle kouluikäisen lapsen äiti.

Lista on aika pitkä. Tarpeeton murehtimiseni ja itsekeskeiset katastrofiajatukseni nolottivat.

Miksi murehdin usein niin suotta?

Maailmaa tulee kovin helposti katseltua värillisten lasien läpi. Itsekeskeinen katastrofiajattelu on sitä, että

  • ajattelet ensimmäisenä ikävintä mahdollista vaihtoehtoa ja/tai
  • tulkitset asioita vain omaan napaasi tuijottaen ja itseäsi syyllistäen, aivan kuin kaikki maailman tapahtumat riippuisivat vain sinusta itsestäsi.

Jos tulkitset kaiken ympärilläsi tapahtuvan kielteisimmän vaihtoehdon kautta tai itseäsi syyllistäen, elämästäsi tulee aika raskasta ja kuluttavaa.

Murehtiminen ja huolet ovat ehtymätön luonnonvara. Pelättävää riittää ja stressistä uhantunteesta tulee pysyvä seuralaisesi. (Tämä on muuten tyypillinen masentuneen tai ahdistuneen mielen ajattelumalli.)

Ajattelutapasi voi olla opittu. Mallin olet saattanut saada jo lapsuutesi elinympäristöstä ja olet kasvanut siihen kiinni. Siksi sitä vaikea tunnistaa. Voi mennä aikaa ennen kuin mielesi oppii uuden tavan.

Onneksi aivot ovat kuitenkin oppivainen elin. Aivosi oppivat, jos opetat niitä, mutta niitä pitää treenata. Oppimiseen tarvitaan toistoa ja toistoa. Uudelleen ja uudelleen. Kerta toisensa jälkeen.

Tee näin, jos toistuvasti murehdit, miksi ystävä ei vastaa?

1. Tunnista!

Uuden ajattelumallin voit oppia vain, jos ensin tunnistat taipumuksesi katastrofiajatteluun tai oman navan kaiveluun. Tunnistamattomalle ongelmalle on vaikeaa tehdä mitään.

2. Tunnusta!

Vaikeaa on myös, jos ongelmaa ei halua tunnustaa. Oman epätäydellisyyden myöntäminen on aina kipeä paikka. Jos kuitenkin haluat aikaan muutoksen itsessäsi, muutosta kaipaavien asioiden tunnustaminen on ainoa vaihtoehto.

Miksi ystävä ei aina vastaa heti?

3. Asetu ystävän osaan

Mieti, millainen ystävä haluat olla hänelle. Asetu hänen osaansa.

Jos et saa viestiisi vastausta, kannattaako kysellä kovasti perään? Millaiselta sinusta itsestäsi tuntuisi, jos sinun perääsi kyseltäisiin? Millaiselta se tuntuisi, jos olet kiireinen ja sinua pommitetaan lisäkyselyillä? Tai jos todella on tapahtunut jotakin ikävää ja vain haluaisit rauhassa selvittää asioitasi?

Hyvä ystävä antaa tilaa, kun sitä tarvitset ja antaa sinun pitää omat rajasi.

Jos joku jatkuvasti kyselisi, onko jotakin sattunut, kun sinusta ei kuulu, ajan oloon tulisi varmasti sellainen olo, että hän epäilee kykyäsi huolehtia itsestäsi. Haluaisitko sinä sellaisen ihmisen ystävyyttä?

Millaiselta tuntuisi, jos joutuisit tuon tuosta vakuuttelemaan ystävällesi, ettet suinkaan ole pahoittanut mieltäsi, vaikket ole hiljan antanut kuulua itsestäsi?

Se tuntuisi epäluottamuksen osoitukselta ystävyyttäsi kohtaan, eikö vain. Tulisi sellainen olo, että hän ei luota, että palaat kyllä asiaan ja otat yhteyttä, kun sinulle sopii.

4. Luota, että ystävä ennen pitkää vastaa

Luota siihen, että ystäväsi antaa kyllä kuulua itsestään, kun hänen elämäntilanteensa sen sallii. Luottamuksen osoitus ystävää kohtaan on suurinta välittämistä. Eikö juuri luottamus ole ystävyyden perusta?

Entä jos vastaus ystävältä vain viipyy? Luota siihen, että ystäväsi on aikuinen ihminen, joka kantaa kyllä vastuun itsestään.

Ystäväsi hyvinvointi ei ole sinun vastuullasi. Jos hän tarvitsee apuasi, luota, että hän ottaa yhteyttä, kun hän on valmis ottamaan apua vastaan. Ystäväsi tietää ihan varmasti, että sinä kyllä autat mahdollisuuksiesi mukaan, kun hän apuasi pyytää. Juuri siitä ystävyydessä on kyse.

Entä jos ystävä ei koskaan vastaa?

Jos ystäväsi ei enää vastaa, hänellä on omat syynsä olla ottamatta sinuun yhteyttä. Näillä syillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Anna hänen mennä.

Miksi haluaisit jakaa aikaasi sellaisen ihmisen seurassa, jolla ei ole hyvä olla sinun kanssasi? Et sinäkään voi hyvin, jos yrität olla jotakin muuta, mitä itse olet. Me ihmiset olemme jokainen omanlaisiamme ja hyvä niin.

Ystäväsi ovat niitä ihmisiä, jotka pitävät sinusta eniten juuri sinuna itsenäsi. Vaikka joku ystäväsi ei enää vastaisi, luota aina siihen, että olet paras sellaisena kuin olet. Se kantaa. Ollaan ystäviä ilman, että asetamme toisillemme odotuksia ja velvoitteita.

Alkuperäistä tekstiä editoitu 13.2.2019.

Aiheesta lisää

PS. Jaa toki ystävällekin.

2 thoughts on “Tee näin, jos murehdit, miksi ystävä ei vastaa?

  1. […] näkyy myös tämän blogin lukutilastoissa. Suosituimpia kirjoituksia ovat olleet Miksi ystävä ei vastaa?, Kaksi kaverusta: syyllistäminen ja syyllistyminen sekä Kirja, joka muuttaa elämäsi!. Yhteistä […]

Kommentoi toki!