Kirjoitettu

Miksi ystävä ei vastaa?

Kauempana asuvasta ystävästäni oli viime aikoina kuulunut kovin vähän. Olin lähettänyt hänelle sähköpostia melkein pari viikkoa aiemmin. Halusin kuulla, miten hänelle tärkeä tapahtuma oli sujunut. Olin sähköpostissani myös kysynyt, voisinko saada häneltä apua omaa tulevaa kurssiani koskevan tiedon jakamisessa eteenpäin hänen paikkakunnallaan ja tuttavapiirissä.

Melkein pari viikkoa olin odottanut vastausta. Mietin jo huolissani, onko hänelle sattunut jotakin vastoinkäymisiä. Kävi myös mielessä, oliko ystäväni jostakin syystä pahoittanut mielensä, kun olin pyytänyt häneltä apua.

Ystäväni hiljaisuus vaivasi minua. Kun mieleen jää pyörimään ajatuksia, jotka eivät jätä rauhaan, on tavakseni tullut tarttua kynään ja avata muistikirja. Kun ajatukset on kirjannut paperille, niihin saa hieman etäisyyttä. Asiat jäsentyvät ja kirkastuvat. Levy lakkaa pyörimästä ja ajatukset vapautuvat siihen, mitä olen tekemässä.

Kun aloin kirjoittamalla purkaa huoliani, se iski taas takavasemmalta tajuntaani. Se vanha tuttu havainto, että taidan jälleen harjoittaa katastrofiajattelua. Juu. Taitaa olla niin, että narahdin taas kiinni. Piinallista. Hurjan ikävä myöntää itselleen, että näin pääsi käymään, mutta ei siinä muukaan auttanut.

Kirjoitin muistikirjaani, että on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Toinen vaihtoehto voi olla se, että jotakin ikävää on tosiaan sattunut tai hän on pahoittanut mielensä viestistäni. Se toinen vaihtoehto on se, että hän on vain kiireinen, eikä ole ehtinyt vastata. Ehkä hänellä on nyt vain paljon muuta puuhaa ja hän palaa viestiini myöhemmin paremmalla ajalla.

Muistutin itseäni, etten minäkään välttämättä vastaa ystävien kiireettömiin viesteihin samana päivänä tai edes samalla viikolla. Vastaan mieluummin ajatuksen kanssa ja aikaani oikeasti antaen kuin vain ohimennen matkaan sohaistulla viestillä. Laatu on tässäkin asiassa nopeutta tärkeämpi juttu.

Seuraavana päivänä puhelin piippasi whatsapp-viestin saapumisen vuoksi. Se tuli samaiselta ystävältä. Jos on sairastuneen lähisukulaisen tukena, tekee omaa remonttia, viimeistelee opintojaan, neuvottelee uudesta työsopimuksesta ja virittelee samalla omia yrittäjyyskuvioitaan, huolehtii omakotitalon ylläpidosta ja on samalla alle kouluikäisen lapsen äiti, niin eipä ole ihme, jos kiireettömiin sähköposteihin ei viikon sisällä tule vastattua. Kaikki hyvin ja maassa rauha.

Kuulostaako tutulta?

Maailmaa tulee kovin helposti katseltua värillisten lasien läpi. Usein tulee ensimmäisenä

  • pohdittua ikävintä mahdollista vaihtoehtoa tai
  • tulkittua asioita vain omaan napaansa tuijottaen ja itseä syyllistäen aivan kuin kaikki maailman tapahtumat riippuisivat vain sinusta itsestäsi.

Jos tulkitset kaiken ympärilläsi tapahtuvan kielteisimmän vaihtoehdon kautta tai itseäsi syyllistäen, elämä on aika raskasta ja kuluttavaa. Murehtiminen ja huolet ovat ehtymätön luonnonvara. Pelättävää riittää ja stressi uhantunne on pysyvä seuralaisesi. Tämä on muuten tyypillinen masentuneen tai ahdistuneen mielen ajattelumalli.

Ajattelutapasi on yleensä opittu. Mallin olet voinut saada jo varhaislapsuutesi elinympäristöstä. Jos on kärsinyt jonkinasteisesta ahdistuksesta ja masennuksesta muutaman kymmenen ensimmäistä elinvuottaan, on sitä vaikea tunnistaa ja siinä vain menee aikaa, että mieli oppii uuden tavan. Onneksi aivot ovat oppivainen elin. Ne oppivat, jos niitä opettaa, mutta niitä pitää treenata: toistoa ja toistoa kerta toisensa jälkeen.

Uuden ajattelumallin voit oppia vain, jos ensin tunnistat taipumuksesi katastrofiajatteluun tai oman navan kaiveluun. Tunnistamattomalle ongelmalle on vaikeaa tehdä mitään.

Vaikeaa on myös, jos ongelmaa ei halua tunnustaa. Oman epätäydellisyyden myöntäminen on aina kipeä paikka, mutta jos muutosta haluaa, sen tunnustaminen on ainoa vaihtoehto.

Asetu ystävän osaan

Mitä voit tehdä, jos toistuvasti murehdit, miksi ystävä ei anna kuulua itsestään? Mieti, millainen ystävä haluat olla hänelle. Asetu hänen osaansa.

Jos et saa viestiisi vastausta, kannattaako kysellä kovasti perään? Millaiselta se sinusta itsestäsi tuntuisi, jos sinun perääsi kovasti kyseltäisiin? Millaiselta sinusta itsestäsi tuntuisi, jos olet kiireinen ja sinua pommitetaan lisäkyselyillä? Tai jos todella on tapahtunut jotakin ikävää ja vain haluaisit rauhassa selvittää asioitasi? Hyvä ystävä antaa tilaa, kun sitä tarvitset ja antaa sinun pitää omat rajasi.

Millaiselta sinusta tuntuisi, jos sinulta toistuvasti kyseltäisiin, onko jotakin sattunut, kun sinusta ei kuulu? Ajan oloon tulisi varmasti sellainen olo, että kykyäsi huolehtia itsestäsi epäillään. Haluaisitko sinä sellaisen ihmisen ystävyyttä?

Millaiselta tuntuisi, jos joutuisit tuon tuosta vakuuttelemaan ystävällesi, ettet suinkaan ole pahoittanut mieltäsi, vaikket ole hiljan antanut kuulua itsestäsi? Tuntuisi epäluottamuksen osoitukselta ystävyyttäsi kohtaan, vai mitä? Sinuun ei luoteta, että palaat kyllä asiaan ja otat yhteyttä, kun sinulle sopii.

Luota

Luota siihen, että ystäväsi antaa kyllä kuulua itsestään, kun hänen elämäntilanteensa sen sallii. Luottamuksen osoitus ystävää kohtaan on suurinta välittämistä. Eikö juuri luottamus ole ystävyyden perusta?

Entä jos vastaus ystävältä vain viipyy? Luota siihen, että ystäväsi on aikuinen ihminen, joka kantaa kyllä vastuun itsestään. Hänen hyvinvointinsa ei ole sinun vastuullasi. Jos hän tarvitsee apuasi, luota, että hän ottaa yhteyttä, kun hän on valmis ottamaan apua vastaan. Ystäväsi tietää kyllä, että sinä autat mahdollisuuksiesi mukaan. Siitä ystävyydessä on kyse.

Entä jos ystävä jättää kokonaan vastaamatta? Silloin hänellä on omat syynsä olla ottamatta yhteyttä. Hänen syillään ei välttämättä ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Anna hänen mennä. Miksi haluaisit viettää aikaasi sellaisen ihmisen seurassa, jolla ei ole hyvä olla sinun kanssasi? Ei sinullakaan ole hyvä olla, jos yrität olla jotakin muuta mitä itse olet. Me ihmiset olemme jokainen omanlaisiamme ja hyvä niin.

Olet paras sellaisena kuin olet. Ystäväsi ovat niitä ihmisiä, jotka pitävät sinusta omana itsenäsi. Luota siihen. Se kantaa.

PS. Jaa toki, jos haluat, että ystäväsikin lukisi tämän.

 

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Miksi ystävä ei vastaa?

  1. […] näkyy myös tämän blogin lukutilastoissa. Suosituimpia kirjoituksia ovat olleet Miksi ystävä ei vastaa?, Kaksi kaverusta: syyllistäminen ja syyllistyminen sekä Kirja, joka muuttaa elämäsi!. Yhteistä […]

Kommentoi toki!