Posted on 6 kommenttia

”Miksi minä en löydä, mikä on minun juttuni?” – Vinkkini helpottamaan sen löytämistä

Minun juttuni

Joskus tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi, kun tulee sellainen olo, että kaikille muille tuntuu olevan selvää, mikä on heidän paikkansa tässä maailmassa. Kaikki muut tuntuvat löytäneet sen oman juttunsa. Mutta se, mikä juuri minun tehtäväni täällä on, on ihan hämärän peitossa. Miksi minä en löydä sitä, mikä on minun juttuni?

Mitä tehdä, kun tuntuu, ettet löydä sitä, mikä on sinun juttusi

On tavallista, että omaa juttuaan joutuu etsimään monien kokeilujen kautta. Itse olen vaihtanut ammattia useampaan kertaan ja esimerkiksi Näissä neliöissä -blogin bloggaaja löysi monen liikuntalajin kautta, että kuntopyörästä hän saa parhaimmat kiksinsä.

On myös tavallista, että elämässä tilanteet voivat muuttua. Jos olet ennen löytänyt oman paikkasi työelämän kautta ja työpaikka äkisti katoaa alta tai jäät eläkkeelle, oma paikkasi maailmassa voi tuntua olevan hukassa.

Ehkä olet oppinut määrittämään itsesi jonkin tietyn harrastuksen kautta. Jos syystä tai toisesta joudut sen lopettamaan, tuntuu, että olet hukassa. On kuin pala sinua olisi kadonnut.

Näin minusta tuntui kymmenen vuotta sitten, kun jouduin nivelreuman ja uupumuksen vuoksi luopumaan minulle silloin elintärkeänä tuntuneesta retkimelonnasta.

Jos taas olet esimerkiksi lapsuudessasi joutunut hakemaan hyväksyntää tai nähdyksi tulemista hyvien suoritusten kautta, mielihyvän hakeminen kelpaamisen kautta saattaa  jäädä päälle.

Silloin kyky kuunnella omaa ääntä, joka kertoo, mistä juuri sinä pidät, hautautuu taka-alalle. Tärkeämmäksi nousee, mitkä asiat sinua ympäröiville ihmisille ovat merkityksellisiä ja hyväksyttävinä pidettyjä.

Omat mieltymyksesi eivät kuitenkaan välttämättä ole samankaltaisia kuin sinua ympäröivien ihmisten.

Entisestä koulukaveristani paistoi tyytyväisyys omaan elämäänsä jo kaukaa. Hän kertoi luokkakokouksessa tyytyväisenä työpaikastaan. Hän oli teurastamolla töissä. ”Siihen työhön ei joka jätka pysty, mutta minä pystyn.”

Minulle esimerkiksi kasvimaan hoito, ruuanlaitto ja omakotitalossa asuminen olivat asioita, joita olin omassa kasvuympäristössä oppinut arvostamaan. Jossakin vaiheessa kuitenkin vähin erin huomasin, etteivät nämä olekaan asioita, jotka tuottavat mielihyvää juuri minulle.

Lue aiheesta lisää >> Näin löydät voimia, kun tuntuu, että elämä on jatkuvaa luopumista

Miten oppia kuulemaan omaa ääntään?

Tunnustele ja kuuntele tunnetta, joka sinulla on, kun puuhailet jonkin asian parissa. Mitä tekeminen sinussa herättää?

Minulle tuotti mielihyvää, kun näin, että kasvimaa oli hoidettu, voi hyvin ja tuotti satoa. Panin kuitenkin merkille, että kaikki vaiva, jonka näin hyvinhoidetun kasvimaan eteen, tuntui minusta rasitteelta. En nauttinut kitkemisestä, kylvämisestä tai kastelusta.

Asetin vaakakuppiin, onko hyvinhoidetun kasvimaan ja sadon tuottama mielihyvä minulle niin suuri, että se painaa vaaakakupissa enemmän kuin kasvimaan hoitamisen aiheuttama rasite.

1. Kysy itseltäsi, millaiselta sinusta tuntuisi, jos jätät kokonaan sen, mihin nykyisellään käytät aikaasi

Onko tunne suuri menetys vai helpotus?

Minulle oli selviö, että kasvimaan hoitamisesta luopuminen olisi suurempi helpotus kuin menetys, jonka kokisin, jos olisin ilman sitä. Se ei ollutkaan minun juttuni.

Kun luovut sellaisesta, joka vie sinulta enemmän kuin antaa, saat enemmän ja uusia voimavaroja käyttöösi.

2. Kysy seuraavaksi itseltäsi, mikä on sellaista tekemistä, joka tuottaa sinulle mielihyvää, vaikka kukaan muu maailmassa ei milloinkaan siitä saisi tietää?

Voit muotoilla kysymyksen myös niin, onko olemassa jotakin sellaista, jonka tekemisestä nautit, vaikka sinua moititaan tai syyllistetään siitä?

Tai nauttisitko siitä, minkä parissa nykyisin puuhailet, vaikka kukaan ei antaisi sinulle siitä myönteistä palautetta?

Toki omista taidoistaan ja kädenjäljestään saa olla ylpeä ja omia töitään ja ajatuksiaan jakaa, mutta mikä on ensisijainen motivaation lähde: se mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat vai se, mitä teet?

Tällöin kiitos ja hyvä palaute on vain ylimääräinen bonus. Todellinen mielihyvän lähde kuitenkin muualla.

Kun löydät sellaista tekemistä, joka tuottaa sinulle mielihyvää ympäristön mielipiteistä riippumatta, olet oppinut kuulemaan omaa ääntäsi. Isot onnittelut siitä! Kulje sitä kohti.

Minulle henkilökohtaisesti lukeminen ja kirjoittaminen ovat tällaisia asioita.

Vaikka tavoitteenani joskus onkin julkaista oma kirja tai runokokoelma, kirjoitan siitä huolimatta, etten tiedä, löydänkö teksteilleni milloinkaan julkaisijaa tai lukijoita. Jos joskus tekstejäni julkaistaan ja jos joku vieläpä pitää niistä, on se minulle pieni, ihana ektra. Mutta se ei ole kirjoittamiseni itsetarkoitus.

Minun juttuni on lukeminen

Myös lukeminen tuottaa minulle suurta mielihyvää. Luen, vaikka ympärilläni on ollut ihmisiä, jotka ovat paheksuneet lukemisen minulle tuottamaa nautintoa ja jopa ilmaisseet suorin sanoin oman mielipiteensä, että olisi parempi, jos tekisin jotakin muuta.

Lukemista en ole jättänyt. Sen sijaan olen ottanut etäisyyttä niihin, jotka haluavat minun olevan jotakin muuta kuin olen.

Luota siihen, että löydät kyllä sellaisia asioita, jotka koet omiksesi. Opettele erottamaan, kumpi tuottaa sinulle enemmän mielihyvää: kelpaamisen tunne vai itse tekemisen sisältö.

Jos seuraat ainoastaan kelpaamisen tunnetta, se jättää sinulle helposti tyhjän olon. Olet jättäytynyt ympäristön mielipiteistä riippuvaiseksi. Jos yleisösi katoaa, katoaa myös tekemiseltäsi mielekkyys.

Sen sijaan kokeile ja kuuntele tarkalla korvalla. Luota siihen, että kelpaat parhaiten sellaisena, kun käytät aikaasi asioihin, jotka tuottavat mielihyvää riippumatta siitä, tietääkö kukaan muu, mitä teet. Silloin pystyt antamaan parhaasi, kun tiedät, että tämä on minun juttuni.

PS. Vaikka kirjoittaminen ei olisikaan se sinun juttusi, kirjoittaminen saattaa siitä huolimatta olla sopiva apuväline oman äänesi kuuntelussa. Mieli huojentuu, kun oma äänesi pääsee kuuluville. Lue lisää täältä >> Huojentava kirjoittaminen.

PS. PS. Jaa myös ystävälle, joka etsii omaa juttuaan.

6 thoughts on “”Miksi minä en löydä, mikä on minun juttuni?” – Vinkkini helpottamaan sen löytämistä

  1. Oli ihana kirjoitus, taas kerran. Kiitos.
    Ainakin itselleni tämä vaikuttaa erittäinkin ajankohtaiselta. Olen tän kevään aikana tehnyt, ainakin omasta mielestäni, erittäinkin paljon hommia asiassa, jota välillä mietin, olenko tehnyt ihan turhaa työtä.
    Jotenkin joutunut pakon edessä laittaan just ne omat mieltymykset ja tykkäämiset rankasti sivuun, sekä uusien töiden, että tän ikävän käsikivun takee. Todella mieltä latistavaa.
    Joku viisas vissiin sanois, että kyllä asia vielä hyväks muuttuu ja että parempia juttuja on vielä luvassa. Kaikkea kliseistä. Ei siihen kyllä kaiken aikaa jaksa millään uskoa. Oma jaksaminen ja osaaminen on kyllä joutunut niin äärirajoille viime aikoina, että ihmetellä täytyy, että olen näillä eväillä tässä pisteessä. Saan kuitenkin puhtaasti tuntea, mitä tunnen, eikä ole tarttenut turvautua mieltä latistaviin mömmöihin enää aikoihin 🙂
    En nyt tiijä, onko tämä aiheesta, vai aiheen vierestä, vaan tällaisia ajatuksia sun kirjoitus herätti 🙂

    1. Lämmin kiitos Anu kommentistasi. On varmasti mieltä latistavaa, kun joutuu syystä tai toisesta laittamaan sivuun mieleisiä asioita. Mutta olet ihan oikeassa siinä, että kaikkiin tunteisiin on oikeus, myös siihen, ettei joka hetki jaksa uskoa siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi. Kyllä se muuttuu, vaikka usko siihen välillä horjuukin. Ehkä kaikki ei palaa enää ennalleen samanlaiseksi kuin ennen, mutta ehkä löydät sellaista uutta mielenkiintoista ja kiinnostavaa tekemistä tilalle, jossa käsikipu ei haittaa.

  2. Yks asia unohtui äskeisestä kommentista. Mikä kirja sulla on tuossa kuvassa luvussa? Kaikki kirjat kun herättää kiehtomusta 🙂

    1. Ha-ha! Olen ihan samalla tavalla utelias, kun näen lukevan ihmisen. Sylissäni on Helvi Hämäläisen muistelmien ensimmäinen osa Ketunkivellä. Huikean inspiroivaa luettavaa hänen äärimmäisen tavoitteellisesta, tinkimättömästä ja intohimoisesta suhteestaan kirjoittamiseen. Lämmin suositus ellet ole jo lukenut. Ilmestymisestä on jo vuosia.

  3. Helvi Hämäläinen nimenä tuttu, eli tiedän, että on kirjoittanut kirjoja, muuta en tiedäkään, eli ei kun googlettaan ja kirjoja toivelistalle 🙂
    Sadelauantain terveisiä sinulle 🙂

    1. Pidän todella paljon Helvi Hämäläisen tavasta kirjoittaa. Säädyllinen murhenäytelmä on hänen tunnetuin teoksensa. Se aiheutti aikanaan skandaalin ja siitä sensuroitiin lukuja ennen julkaisua. Uusimmassa painoksessa muistaakseni ainakin joku sensuroiduista luvuista on palautettu. Kadotettu puutarha on sille jatko-osa. Hyviä lukuhetkiä sinulle!

Kommentoi toki!