Mitä tarvitset antaaksesi anteeksi?

”Ehkäpä meille avautuu joskus mahdollisuus kommunikoida tämä teekupposen ääressä.”, luki hänen lähettämässään sähköpostivastauksessa. Se sai minut pohtimaan anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista.

Olin yllättäen saanut sähköpostia ihmiseltä menneisyydestäni, muutaman vuosikymmenen takaa. Hän lähestyi pyytääkseen anteeksi tapaa, jolla oli aikanaan minua kohdellut. Se lämmitti mieltä. Anteeksipyyntö kertoi minulle, että hän oli ymmärtänyt, että oli käyttäytynyt minua kohtaan epäoikeudenmukaisesti. Se kertoi minulle myös, että hän pitää minua arvossa, koska halusi kertoa tämän minulle.

Vastasin saamaani anteeksipyyntöön, että tiedän, ettei hän aikoinaan halunnut satuttaa. Kerroin myös, että annoin itse sen tapahtua, mikä tapahtui ja olen sen jo itselleni anteeksi antanut ja siis myös hänelle. Siihen sain sitten vastauksena toiveen voida keskustella asia joskus auki.

Olen käynyt itseni kanssa asiat läpi. Miksi minun pitäisi enää tarjota omista motiiveistani selontekoa ulkopuolisille? Vain minä itse tarvitsen ne syyt itseäni ymmärtääkseni. En edes usko hänen haluavan tietää todellisia syitä, miksi olin antanut kohdella itseäni huonosti.

Tiedän, ettei hänen perimmäinen tarkoituksensa ollut vahingoittaa minua, joten mihin minä tarvitsen hänen selityksiä tai perusteluja hänen omasta käytöksestään? En minä niitä tarvitse. Hän ehkä tarvitsee ne selitykset itselleen, mutta en minä tunne tarvetta ryhtyä hänen terapeutikseen.

Olin jo kertonut hänelle antaneeni anteeksi. En voinut mielessäni todeta muuta kuin, että nyt en tullut kuulluksi. Jätin keskustelun omalta osaltani siihen. Miksi jatkaa enempää, kun ei tule kuulluksi? Omien rajojen pitämistä tämäkin.

On totta, että hän aikoinaan satutti minua käytöksellään, mutta se olin minä itse, joka antoi sen tapahtua. Hän toimi silloin omista lähtökohdistaan ja minä omistani. Ei minua enää kiinnosta tietää, mitkä asiat hänelle aikoinaan olivat niin tärkeitä, että hän piti oikeutettuna kohdella minua niin kuin kohteli. Se on hänen asiansa. Miksi haluaisin kuulla perusteita, joiden vuoksi minua oli ollut oikeus aliarvostaa?

En minä ollut uhri! Eikä hän ollut tuolloin vastuussa minun hyvinvoinnistani – ei hän, eikä kukaan muukaan. Vain ja ainoastaan minä itse olen vastuussa itsestäni.

Olen vuosia sitten omassa mielessäni käynyt läpi silloiset tapahtumat. Olen käynyt itseni kanssa perusteellisen keskustelun, miksi annoin sen kaiken tapahtua, vaikka koko ajan näin, mikä todellinen tilanne oli ja jo ennalta arvasin lopputuleman.

Syyllistin aikani itseäni naiivista typeryydestäni, mutta opin sitten katsomaan itseäni myös myötätuntoisin silmin. Oli tiukka peiliin katsomisen paikka myöntää itselleni, miksi annoin sen tapahtua. Se näky ei ollut mieltä ylentävä.

Olin tuolloin rakastunut kuvitelmaan, että hänen seurassaan minusta olisi tullut jotakin enemmän ja arvostetumpaa, mitä koin silloin olevani. Minä ja heppoinen itsetuntoni. En minä häneen ollut rakastunut, häneen ihmisenä. En edes koskaan oppinut tuntemaan häntä. Kuinka olisin voinut, kun olin ollut kiinnostunut vain siitä, mitä olisin voinut saada hänestä itselleni?

Se, että tunnistin ja tunnustin tosiasiat oli ainoa tapa päästä sovintoon itseni kanssa ja antaa tapahtunut anteeksi itselleni. Siinä sivussa anteeksi oli saanut myös minua tahtomattaan satuttanut ihminen.

Anteeksipyytämistä vai piittaamattomuutta?

Anteeksipyyntö on katumusta siitä, että on toiminut tavalla, jolla on vahingoittanut muita tai itseään. Anteeksipyyntöön sisältyy aina halu ja pyrkimys osata jatkossa toimia toisin.

Ilman todellista halua muutokseen, on anteeksipyyntö vailla sisältöä, vain mitätön sana. Tämä oli helppo todeta, kun eräässä kahvilassa kirjoittaessani huomio kiinnittyi läheisessä pöydässä olutlasinsa ääressä istuneeseen mieshenkilöön.

Tuon tuostakin mies röyhtäili kuuluvasti ääneen, katsahti sen jälkeen ympärilleen ja pyysi kuuluvasti anteeksi. Hetken kuluttua sama toistui uudelleen. Ja taas uudelleen.

Jos olutlasin ääressä röyhtäillessäsi pyydät anteeksi ja tuokion kuluttua röyhtäilet samaan tapaan jälleen anteeksi pyydellen, mitä sillä kerrot? Kerrot, että tiedät käyttäytyväsi sopimattomasti, mutta käyttäydyt siitä huolimatta niin. Olet siis ainoastaan piittaamaton. Anteeksipyyntö on siinä tilanteessa arvoton.

Kun anteeksiantaminen on vaikeaa

Oletko ollut tilanteessa, jolloin toisen ihmisen tökerö käytös sinua kohtaan on kiukuttanut viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen? Kuinka hän saattoikaan kohdella sinua niin! Kiukku sitä ihmistä kohtaan kalvaa. Anteeksipyyntöäkään ei aina ole odotettavissa ja on tilanteita, jolloin sitä tuskin edes koskaan tulee.

Kiukku uuvuttaa. Se vie voimia. Se vahingoittaa ennen kaikkea sinua itseäsi. Ainoa mahdollinen helpotus olisi antaa anteeksi, mutta se tuntuu vaikealta, kun tiedät, että olisit todellakin ansainnut parempaa.

Oletko tullut ajatelleeksi, voisiko ollakin niin, että sinun on vaikea antaa itsellesi anteeksi? Että sinä itse sallit kaiken tapahtua. Olitko itse itseäsi kohtaan piittaamaton?

Kun tulet epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, on olemassa kaksi vaihtoehtoa:

Vaihtoehto 1

Käyt itseäsi syyllistämättä läpi syyt, miksi olet antanut kohdella itseäsi niin kuin olet. Pidä mielessäsi, ettet ole ansainnut huonoa kohtelua, mutta ota oma osavastuusi tapahtuneesta. Et ehkä milloinkaan opi ymmärtämään syitä toisen ihmisen käytöksen taustalla, joten keskity sinuun itseesi.

  • Missä kohtaa olisit itse voinut toimia toisin?
  • Miksi et tehnyt niin?
  • Mikä sai sinut toimimaan tavalla, jolla toimit?

Vain tuntemalla syyt, miksi annoit kaiken tapahtua, voit muuttaa sitä osaa itsessäsi. Siitä seuraa automaattisesti, että todennäköisemmin vältyt kokemasta samaa uudelleen. Elämäsi on silloin omissa käsissäsi.

Vaihtoehto 2

Vierität kaiken syyn tapahtuneesta yksin toiselle osapuolelle ja pidät itseäsi uhrina. Jäät odottamaan selityksiä hänen motiiveilleen, hänen mahdollista katumustaan ja anteeksipyyntöään. Se kaikki tulee, jos on tullakseen. Se riippuu hänestä, ei sinusta. Mikään sinussa itsessäsi ei muutu, joten annat luultavasti kohdella itseäsi toistamiseen samalla tavalla. Jatkat piittaamattomuutta itseäsi kohtaan. Ehkä jopa katkeroidut ja luottamuksesi muihin ihmisiin kolhiintuu.

Voit muuttaa vain itseäsi, mutta et voi muuttaa muita. Voit selitellä, perustella ja vaatia, mutta ainoa todellinen tapa, jolla voit vaikuttaa muihin, on oma tapasi toimia. Ensimmäinen askel ympäristön muuttamiseen on oman itsesi muuttaminen. Kun sinä muutut, joutuu ympäristösikin miettimään uudelleen suhdettaan sinuun.

PS. Jos luulet, että anteeksiantaminen pohdituttaa ystävääsi, jaa toki hänellekin.

4 kommenttia artikkeliin ”Mitä tarvitset antaaksesi anteeksi?

    1. Kiitos, Henna! Olen pahoillani viivästyneestä reagoinnista siihen. Jostakin syystä kommenttisi tuli näkyviin vasta nyt…

  1. Elämme tällä hetkellä sellaisessa kulttuurissa, jossa vaikutusvaltaiset henkilöt pyytelevät somessa anteeksi sanojaan ja tekojaan.

    1. Kiitos kommentista, Kaija. Niinhän se tuntuu olevan. Mutta toisaalta parempi näinkin kuin täysi välinpitämättömyys. Nähtäväksi sitten aina jää, minkä anteeksipyynnön takana on aito halu toimia jatkossa toisin ja minkä ei.

Kommentoi toki!