Someriippuvuus – tunnustan, ja mitä sille tein

someriippuvuus

On taas tunnustusten aika. Minusta on vaivihkaa tullut someriippuvainen. Ikävä myöntää ääneen. Ei todellakaan tunnu mukavalta. Mutta parempi tunnustaa. Jos kieltäisin sen, someriippuvuus olisi ja pysyisi osana elämääni ja sitähän en halua. Vain olemassa olevan ja todetun vian voi korjata.

Ei siinä näin pitänyt käydä, mutta kävi vain. Ote lipesi taas. Havahduin, että päivän mittaan tulee tuon tuostakin tartuttua puhelimeen sopivan tauon hetkellä ja kurkattua, onko jotakin mielenkiintoista.

Kuulostaako tutulta, että samoihin aikoihin tuskailet, ettei aika riitä siihen, mihin haluaisit, mutta somessa kyllä kerkiät piipahtaa tuon tuosta? Näin siitäkin huolimatta, että olet jo karsinut rutkasti sellaista tekemistä pois, joka ei ole välttämätöntä eikä tuota sinulle henkilökohtaisesti erityistä mielihyvää.

Tuleeko myös huokailtua, ettei ole riittävästi joutilasta aikaa, aikaa ihan vain olemiseen? Odottelet tulevaa viikonloppua tai seuraavaa lomaa ja sekin aika sitten vain jotenkin hujahtaa ohi.

Kohtalo ivaa on, että juuri somen kautta löytyi blogikirjoitus, joka tuotti oivalluksen. Mielekäs miellekartta -blogisti kirjoittaa dopamiinista. Siinä se oli! Aivot tuottavat dopamiini-nimistä mielihyvähormonia joka kerran, kun astut someen. Kaikenlaista mukavaa ja viihdyttävää, jos hyödyllistäkin luettavaa yhdellä klikkauksella. Nopeat dopamiinit vaivattomasti!

Riippuvuus sosiaalisista medioista ei ole sen kummempi riippuvuus kuin mitään muukaan. Riippuvuus syntyy, kun riippuvuutta aiheuttavasta aineesta tai tekemisestä saa nopeasti dopamiinia ja siitä on vaikea irtautua. Riippuvuudesta irtautumiseen vaaditaan siis, että mielihyvän lähde pitää muuttaa toiseksi.

Ruuasta mielihyvää saanut, mutta 60 kiloa laihduttanut Elina Loueranta sanoi Aamulehden haastattelussa osuvasti:

–Aikanaan eräs terapeutti sanoi minulle, että voisin syömisen sijaan levittää vaikka jotain ihanan tuoksuista rasvaa keholleni. En ymmärtänyt sitä ollenkaan. Nykyään ymmärrän ja voin ostaa vaikka kauniita kukkia kotiini tai sytyttää tuoksukynttilän. Aisteistani on tullut valppaampia. Saatan jäädä katsomaan auringonlaskua ja todella nauttia siitä. Myös somen käyttö on vähentynyt. Ennen halusin jakaa asioita someen, mutta nykyään minulle on tärkeämpää kokea asiat itse.

On siis vaihdettava dopamiinin lähdettä. Aivot oppivat kyllä, kun niitä treenaa. Usko pois! Olen tehnyt parin viikon kokeilun ja uskottava on. Niin hyvin toimii, että tällä tiellä jatkan.

Näin vähennät someriippuvuuttasi

Tunnista tilanteet, jolloin tekee mieli tarttua puhelimeen ja kurkata viimeisimmät keskustelunaloitukset ja jaetut artikkelit. Laske puhelin takaisin pöydälle, taskuun tai käsilaukkuun tai mistä ikinä tulitkin sen poimineeksi. Anna sen olla. Hymyile itsellesi ja anna tunnustusta: ”Hyvä minä!”.

Pane merkille, mikä oli tilanne, jossa olit aikeissa avata puhelimen. Tyypillisesti ne ovat tilanteita, jolloin on hetki ylimääräistä aikaa. Joudut ehkä jonottamaan jossakin. Kuvittelet, että olet tehokas, kun tartut puhelimeen käyttääksesi odotusajan tehokkaasti selailemalla somea.

Onko tilapäivitysten selailu sinun parhaaksesi, jos samaan aikaan haikailet levollisemmasta arjesta? Käytä ylimääräinen pieni odotusaika mieluummin luvalliseen joutilaisuuteen. Nauti siitä, että juuri tässä ja nyt saat hetken ihan vain hengähtää tekemättä mitään. Pikkuinen lepohetki kesken arkipäivän. Eikö luvallinen joutilaisuus ole se, mitä lomaltasikin odotat. Nappaa kiinni näihin hetkiin, kun muut tarjoavat siihen mahdollisuuden!

Some antaa dopamiiniruiskahduksen, mutta se antaa myös valtavan määrän signaaleja, joihin reagoit halusit tai et. Se ei ole lepoa. Keskity mieluummin pariksi minuutiksi kuuntelemaan omaa hengitystäsi tai vaikka vain ympäristön ääniin tai hajuihin. Pieni tietoisen läsnäolon hetki edistää enemmän hyvinvointiasi kuin vastaava aika somessa.

Ensimmäisillä kerroilla olo tuntuu ehkä vaivaantuneelta. Olet tottunut siihen, että jotakin pitää koko ajan olla käynnissä. Muistuta itseäsi siitä, että tähän on nyt lupa ja kerro itsellesi, että tämä on sinun parhaaksesi. Hyvin nopeasti totut uuteen. Dopamiinin lähde vaihtuu.

Toinen tyypillinen tilanne kurkata sosiaalisten medioiden tarjoilemaan viihdykkeeseen on, kun tiedostamaton pieni epävarmuus iskee päälle. Olet silloin luultavimmin ryhtymässä johonkin aavistuksen ponnistusta vaativaan puuhaan. Pikkiriikkinen uhantunne ilmassa ja aivot haluavat vahvistaa turvallisuudentunnettasi ja lääkitä sinua nopeilla dopamiineilla.

Laske taas puhelin kädestäsi. Kysy itseltäsi, kumpi tuottaa suurempaa mielihyvää, se, kun tekemätön asia on valmis vai some-tilanteen tarkistaminen.

Älä kuvittele, ettei parin minuutin some-hetki haittaisi. Se, mihin olit ryhtymässä, valmistuu auttamatta ne pari minuuttia myöhemmin. Sillä on merkitystä, että todellisen palkintosi saaminen viivästyy!

Todennäköisesti se viivästyy enemmän kuin vain sen pari minuuttia, sillä ajatuksesi ovat käyneet jossakin muualla ja vie enemmän aikaa, että pystyt suuntaamaan huomiosi keskittyneesti siihen, mihin olit ryhtymässä. Miksi et keskittyisi siihen suorilta käsin?

Anna arvoa sille, mikä tuottaa todellista mielihyvää

On muuten mahtava tunne huomata, että yhden ainoan viikon aikana on voinut tehdä enemmän kuin olisi ennakkoon uskonut oikeaa mielihyvää tuottavia asioita, jotka vieläpä vievät minua kohti todellisten unelmieni, ihan vain siksi, että somessa on tullut vierailtua vähemmän. Näiden puuhien tuottamien mielihyvähormonien laatu ja määrä ovatkin ihan toista kuin somen tuottamien vaivaisten dopamiini-ruikkailujen.

Muista myös palkita itsesi! Vahvista signaalia aivoille, että tätä lisää, tämä on hyvä. Kerran jos toisenkin olen viikon aikana kiljunut ääneen riemusta ja tuulettanut, kun olen saanut hoidetuksi pieniä epämukavuusalueelle astumista vaativia asioita. Ne ovat kuitenkin olleet asioita, jotka ovat vieneet minut pienen askeleen lähemmäs unelmieni toteutumista.

Älä palkitse itseäsi some-hetkillä. Palkitse asioilla, joiden tiedät oikeasti tekevän sinulle hyvää. Sellaisia voivat olla aikaisempi nukkumaanmeno, jos olet väsynyt, ylimääräinen ulkoilu, todellinen vuorovaikutus sinulle tärkeiden ihmisten kanssa tai Elina Louerannan sanoin: koe asiat itse. Sitähän sinä haluat elämältäsi: onnellisuutta etkä someriippuvuutta.

PS. Jaa myös somekoukussa olevalle ystävällesi.

Aiheesta lisää:

Kaamosmasennusta?

Ryhtymisen vaikeus, osa 2: yritykselle nettisivut

Mitä yhteistä on lipeäkalalla ja oman unelman toteuttamisella?

 

 

2 kommenttia artikkeliin ”Someriippuvuus – tunnustan, ja mitä sille tein

  1. Juuri päättyi Suomi USA. Hävinneillä oli silmissään tikkarinsa menettäneen lapsen riitaa etsivä katse, joka purkautui väkivaltaisesti. Ja meidän oli sitä niin vaikea ymmärtää. Palatkaamme asiaan, kun seuraavan kerran Suomi vääryydellä häviää. Kuka katsojista pystyy silloin käyttämään tilanteen tunteidensa hyväksyvään tutkiskeluun, että miltä tämä nyt oikeasti tuntuu? Tunteen hallinta on huomattavasti tyydyttävämpi reaktio kuin turhauttava syyllisten etsiminen.

    Esimerkkini suuria tunteita voi käyttää harjoitteluun samoin kuin some-dopamiinin vaihtamista tunteensa tarkkailun tuomaan hallinnantunteeseen.

    1. Kiitos, Erkki kommentistasi! Hetken kesti, että pääsin kärryille, mistä kirjoitat, sillä niin täydellisen vieras tuo jääkiekkomaailma on minulle.

      Olen ihan samaa mieltä. Tunteiden hallinta tuottaa suurempaa tyydytystä kuin syyllisten etsintä tai some-dopamiinit.

      Pitää vain muistaa, että tunteiden hallitseminen ei tarkoita tunteiden tukahduttamista tai kieltämistä. Tunteet ovat meissä oleva suojamekanismi ja hieno hyvinvoinnin työkalu. Työkalua kannattaa mieluummin käyttää kuin antaa työkalun ohjailla omaa elämään. Tässä voisikin olla hyvä aihe kokonaiselle blogikirjoitukselle, johon taidan jossakin vaiheessa palata. Kiitos hienosta kommentista, Erkki!

Kommentoi toki!