Kaksi kaverusta: syyllistäminen ja syyllistyminen

Kun olin kahdeksanvuotias, perheeseemme otettiin koira. Koiran hankinta oli vanhempieni ehdotus, jonka eräänä aamuna vanhempani aamiaispöydässä tekivät. En ollut koiraa milloinkaan edes pyytänyt. En ollut edes uskaltanut haaveilla sellaisesta. Muistan, miten käsittämättömän upealta tuntui silloin ajatus siitä, että perheeseemme tulisi koira! Koira tuli ja se rekisteröitiin pikkusiskoni, joka tuolloin oli kuusivuotias ja minun nimiini. Koira oli … Jatka lukemista Kaksi kaverusta: syyllistäminen ja syyllistyminen

En se minä ollut!!! (Ja oli siellä sitäpaitsi muitakin.)

Vaivaako syyllisyydentunne? Onko jokin asia hoitamatta? Pitäisikö olla parempi siinä, tässä tai tuossa? Teinkö taas väärin? Päätät lähteä vieraisille, vaikkei huvittaisi, ettei tule syyllinen olo? Syyllisyydentunne nakertaa voimavaroja. Sen tunteen kohtaamiseen voi ottaa kaksi lähestymistapaa sen mukaan, millaisen kulttuurin on itselleen omaksunut. Muistatko leikin, jossa tuoleja on yksi vähemmän kuin osanottajia? Kun musiikki lakkaa, pitää jokaisen … Jatka lukemista En se minä ollut!!! (Ja oli siellä sitäpaitsi muitakin.)

Se on tämä aika…

"Se on varmaankin tämä aika.", kommentoi ystäväni. Olimme keskustelleet siitä, miten niin monelle on hurjan tärkeää se, että omistaa sitä sun tätä ja miten pitää pyrkiä koko ajan juoksemaan kovempaa ja kovempaa työelämän oravanpyörässä. "Se on tämä aika." Toinen ystäväni kertoi minulle varakkaasta naapuristaan, joka ajaa Porschella. Hän on tuon tuosta kiukkuinen siitä, miten ihmiset tekevät … Jatka lukemista Se on tämä aika…