Posted on Jätä kommentti

Uupumuksesta toipumiseen ei riitä pelkkä lepo

Uupumuksesta toipumiseen pelkkä lepo ei riitä

– Missä on lepo?, kyseli tekstejäni lukenut tuttava. Hän ihmetteli, miten voin kirjoittaa, että uupumuksesta toipuminen on vaatinut minulta paljon työtä. Hän ihmetteli, miksi kirjoitan työstä enkä ensisijaisesti lepäämisen tärkeydestä.

Lepo on paras lääke uupumuksen selkeimmän oireen, väsymyksen poistamiseen. Väsymys lähtee vain lepäämällä. Siitä olen samaa mieltä.

Omasta uupumuksestani toipumiseen on tarvittu työn lisäksi myös paljon lepoa. Elämässäni oli useampaankin otteeseen  kausia, jolloin päivästä toiseen selviäminen oli väsymyksen ehdoilla elämistä.

Valveillaolon hetkinä ainoat ajatukset liittyivät eloonjäämiseen. Kerroin itselleni, että jos en syö, vien itseltäni mahdollisuudet parantua. Kerroin myös itselleni, että koirani elämä on minun vastuullani. Jos en käytä sitä ulkona ja huolehdi siitä, on minun luovutettava se pois. Vuorokaudenajasta riippumatta kaiken muun ajan vain nukuin.

Pahimman väsymyksen jaksot eivät kohdallani kestäneet kerrallaan paria viikkoa kauempaa. Uupumus jätti kuitenkin jäljen, joka opetti, että riittävä lepo on yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin tekijöistä.

Yhä edelleen laitan yleensä levon tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, jos väsyttää. Jos valitsen toisin, on mielessäni tarkasti suunniteltuna, milloin lepään, jos nyt valitsen toisin. Toiselle päivälle siirretystä levosta en enää tingi.

Otan kesken työpäivänkin reilun 20 minuutin päiväunet, jos väsyttää. Lyhyen hetken uhraaminen levolle maksaa itsensä takaisin. Olet levänneenä tehokkaampi ja teet vähemmän virheitä, joiden korjaamiseen kuluisi tarpeettomasti arvokasta työaikaa.

On myös tilanteita, jolloin on parasta luopua mukavasta ja kiinnostavastakin tekemisestä. Jos olet väsynyt, lepo on se, joka juuri silloin vie sinua tehokkaimmin kohti tavoitteitasi.

Osuin ensimmäisen kerran Live Your Legend -sivustolle syksyllä 2011, kaksi ja puoli vuotta ennen ensimmäistä uupumussairauslomaani. (Huom! EN tee kaupallista yhteistyötä heidän kanssaan enkä ole edes heidän maksava asiakkaansa. Hyvän voi laittaa kiertämään. Kiittää ja kehua voi ilman oman edun tavoitteluakin.)

Kirjoitus, jonka luin ravisteli. Vaikka olin jo tehnyt isoja elämänmuutoksia, jotka olivat vieneet minua eteenpäin, tunsin, etten siitä huolimatta vielä ollut aivan löytänyt omaa juttuani. Asetin tavoitteekseni, että löytäisin vielä sen.

Jouduin silloin toteamaan kipeän tosiasian, että miten hurjasti haluaisinkin ottaa sivuston tarjoamat työkalut käyttöön heti paikalla ja ryhtyä perkaamaan esiin, mistä minun elämäni suurin intohimo löytyy, juuri nyt en jaksa. Olin siihen liian uupunut. Talletin kuitenkin linkin selaimen kirjanmerkkeihin.

Lepoa ja luottamusta

Kävin satunnaisesti lukemassa sivuston kirjoituksia. Pidin mielessäni yllä luottamusta, että jonakin päivänä vielä minäkin…  Oli paljon epäuskon ja epätoivon aikoja, jolloin tuo luottamus horjui tai oli korkeintaan hyvin ohut.

Minun piti kuitenkin käydä vielä syvemmällä ennen kuin se aika koitti, jolloin totesin, että nyt! Se tapahtui kevättalvella 2016, viisi ja puoli vuotta myöhemmin. En ollut unohtanut sivuston herättämää kipinää. Tunsin, että halusin itselleni paremman elämän ja nyt oli tullut aika kääriä hihat.

En tuolloin vielä jaksanut lukea pitkää englanninkielistä tekstiä ruudulta, vaan tulostin sen paperille. Keskittymiskykyni riitti parin ensimmäisen sivun lukemiseen. Sen jälkeen ajatus puuroutui. Jatkoin lukemista seuraavana päivänä. Se antoi voimia, kun huomasin jo jaksavani niinkin paljon.

Kaikki se, mitä tein itseni hyväksi, palkitsi. Jaksaminen kasvoi hitaasti, mutta vakaasti. Nykyään lukaisen jälleen englanninkielisiä artikkeleita puhelimen näytöltä ohi mennen. Matka tähän on oli pitkä. Mitä sitten tein?

Miten saat voimasi takaisin?

Uupumuksesta nousemiseen pelkkä lepääminen ei riittänyt. Terapeuttini pyysi ensimmäisellä tapaamiskerralla listaamaan hänelle uupumustani ylläpitäviä tekijöitä. Kysymys havahdutti ja on seurannut mukanani siitä lähtien, kun hän sen minulle ensimmäisen kerran esitti.

Listaa uupumustasi ylläpitäviä tekijöitä!

En ollut tullut ajatelleeksi, että elämässä voisi olla asioita, jotka ylläpitävät uupumusta. Ensimmäistä kertaa tulin ajatelleeksi, ettei kyse olekaan siitä, että uupumus on jotakin, joka on tullut ja menee pois, kun tässä vähän lepäilee.

Jos mikään elämässä ei muutu, lepo auttaa vain tilapäisesti. Pian on samassa pisteessä, yhä uudelleen ja uudelleen. Oli löydettävä syitä, jotka uupumusta ylläpitävät ja siihen ovat johtaneet. Vasta niihin puuttumalla ja niitä muuttamalla uupumuksesta on mahdollista päästä eroon sen jälkeen, kun on levännyt riittävästi.

Uupumusta ylläpitäviä tekijöitä voit lähteä etsimään toisista ihmisistä, vallitsevista olosuhteista ja sinuun kohdistuneista vaatimuksista. Väitän, että todelliset uupumukseen johtaneet tekijät löytyvät lähempää. Suosittelen kokeilemaan toisenlaista strategiaa. Suosittelen aloittamaan omasta itsestäsi.

Jos sinusta nyt tuntuu, että taas syyllistetään, kannattaa käydä lukemassa, mitä olen syyllistämisestä kirjoittanut. Kysy myös itseltäsi, miksi syyllistyt? Miksi syytät itseäsi?  Voisitko ajatella, että tarkastelisitkin itseäsi lempeästi ilman syyttelyä? Oletko vilpittömästi sitä mieltä, että jos olet tehnyt parhaasi, olet erehtymätön?

On palkitsevaa lähteä tutkimaan itseään kevyen uteliaalla asenteella ja kysyä myös yleisellä tasolla, mikä johtaa ihmisen uupumiseen.

Mistä uupumuksessa on kyse?

Uupumiseen johtaa se, että tekee pitkään enemmän, mihin voimavarat riittävät.

Millainen on ihminen, joka uupuu? Jos välttämättä haluat kohdella itseäsi kaltoin, voit väittää, että uupunut ihminen on heikko, nahjus ja kelvoton.

Jos haluat suhtautua itseesi ystävällisemmin, voit todeta, että uupunut ihminen on ihminen, joka on ylittänyt toistamiseen omat jaksamisensa rajat.

Kuka tuntee parhaiten ihmisen jaksamisen rajat? Jaksamisen rajat vaihtelevat, koska jokaisen elämä on erilainen. Yleispätevää totuutta ei siis ole. Jokainen tuntee omat rajansa ja voimavaransa parhaiten itse. Kukaan toinen ei näin ollen voi ottaa vastuuta toisen jaksamisesta, vaan jokainen on itse vastuussa omista rajoistaan.

Miksi ihminen ylittää omat rajansa? Omat rajansa yleensä ylittää, jos on ollut tärkeämpää täyttää (yleensä kuviteltuja) ulkopuolisia odotuksia kuin huolehtia omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Miksi joku asettaa muiden tarpeet omien tarpeittensa edelle? Ketä hän silloin arvostaa eniten? Miksi ihminen ei kuuntele itseään? Miksi tuntuu vaikealta kertoa omista rajoista? Miksi ihminen suostuu siihen, että häntä kohdellaan epäkunnioittavasti? Miksi ihminen suostuu jatkamaan olosuhteissa, joissa hänen ei ole hyvä olla?

Vastaus kaikkiin edeltäviin kysymyksiin on sama: hän arvostaa enemmän muita kuin itseään. Hän on piittaamaton itseään kohtaan. Hän on ihminen, joka mitätöi ja väheksyy itseään. Aika karua luettavaa, mutta näin se vain menee.

Levosta huolehtiminen oli minulle ensimmäinen askel uupumuksesta parantumiseen. Lepo oli itsestäni huolehtimista. Sen jälkeen on seurannut paljon muita pieniä muutoksia ajattelussani. Yhteistä niille on se, että olen halunnut tehdä itselleni hyvää. Työskentely oman intohimon löytämiseksi oman jaksamisen ehdoilla on ollut yksi sellainen.

Jokainen itseni hyväksi tehty asia on ollut palkitseva ja on antanut lisää voimia.

Pidä itsestäsi hyvää huolta

Kerron sinulle pienen ajatusleikin, joka auttaa selvittämään, mikä kulloinkin olisi sinun parhaaksesi. Käytän sitä usein.

Kuvittele, että eläisit pienen lapsen kanssa, joka seuraa alati mukanasi ja tekee kaikki samat asiat kuin sinä. Olet samanaikaisesti sekä lapsesta huolehtiva aikuinen että huolenpitoa kaipaava pieni lapsi.

Kun väsyttää, kysy itseltäsi vaatisitko sinä pientä lasta vielä pinnistelemään vähän vai veisitkö hänet mieluummin nukkumaan. Jos olet hieman nälkäinen, sanoisitko lapselle, ettei nälkä haittaa vai ruokkisitko lapsen?

Jos joku kohtelee sinua huonosti, antaisitko kohdella pientä lasta samalla tavalla vai puolustaisitko häntä ja veisitkö hänet turvaan? Jos palelet, sanoisitko viluiselle lapselle, ettei se nyt niin vakavaa, jos vähän paleltaa vai pukisitko hänen ylleen lämpimän villapaidan?

Meissä jokaisessa on tuo huolenpitoa kaipaava pieni lapsi ja myös se huolehtiva aikuinen. Vältyt uupumukselta, kun pidät hyvää huolta itsestäsi ja pienestä lapsesta sisälläsi.

Aiheesta lisää:

PS. Jaa myös jaksamisen kanssa kamppailevalle ystävälle.

Kommentoi toki!