Posted on 2 kommenttia

9 turhaa uskomusta, miksi voimaannuttava kirjoittaminen ei ole sinua varten

Voimaannuttava kirjoittaminen

Voimaannuttava kirjoittaminen on omien ajatusten ja muistojen työstämiseen kirjoittamalla. Siihen liittyy paljon uskomuksia ja väitteitä.

Kuulen näitä toistuvasti, kun kerron, että olen koulutukseltani kirjallisuusterapiaohjaaja ja että järjestän voimaannuttavan kirjoittamisen kursseja. Omia kurssejani kutsun huojentavan kirjoittamisen kursseiksi.

Kerron tässä artikkelissa, mitkä ovat viisi tavallisinta uskomusta, joihin törmään jatkuvasti ja miksi ne eivät pidä paikkaansa.

Jos haluat työstää omia ajatuksiasi kirjoittamalla, sinun ei edes välttämättä tarvitse lähteä kurssille. Voit aivan yhtä hyvin kirjoittaa myös omissa oloissasi ja itseksesi. Et tarvitse siihen mitään erityisiä tietoja tai taitoja.

Siitä huolimatta moni arkailee. Ryhtymisen kynnys on korkea. Ihan suotta! Jos et aikaisemmin ole käyttänyt kirjoittamista työvälineenä omien ajatusten työstämiseen, on täysin luonnollista, että olo on hieman epävarma.

5 turhaa uskomusta, miksi voimaannuttava kirjoittaminen ei ole sinua varten

1. En osaa kirjoittaa

Kaikkein tavallisin kommentti on: ”Kuulostaa hyödylliseltä, mutta minä en osaa kirjoittaa, joten se ei ole minua varten.” Moni kertoo samaan hengenvetoon, että jo kouluaikoina inhosi ainekirjoitusta.

Olet ehkä kokenut, että se, miten koulussa kirjoitit, ei kelvannut. Muistijälki voi istua tiukassa. Olet ehkä oppinut ajattelemaan, ettet osaa kirjoittaa, koska et osaa kirjoittaa, kuten opettaja aikoinaan olisi halunnut.

Siitä huolimatta moni, joka väittää, ettei osaa kirjoittaa, kirjoittaa päivän aikana sujuvasti useita tekstiviestejä, sähköpostiviestejä ja yhtä sun toista sen suuremmin murehtimatta kirjoitustaitoaan.

Tosiasiassa luku- ja kirjoitustaito on ollut suomalaisille jo yli sadan vuoden ajan itsestään selvä asia. Todellisesta kirjoitustaidottomuudesta ei siis ole kyse.

Miksi siis toisena hetkenä ihminen osaa kirjoittaa ja toisinaan ei? Kyse on uskomuksesta, että kirjoitetun tekstin pitäisi olla jotenkin tietynlaista tai tietyt normit täyttävää.

Voimaannuttava kirjoittaminen on kirjoittamista, jota teet vain itsellesi ja vain itseäsi varten. Voit kirjoittaa yhtä vapautuneesti kuin kirjoitat päivän kauppalistan tai vastaat whatsapp-viestiin. Kukaan ulkopuolinen ei puutu kirjoituksesi ulkoasuun tai muotoseikkoihin. Kaikki, mitä kirjoitat, kelpaa sellaisenaan:

  • ilman välimerkkejä,
  • ilman isoja alkukirjaimia,
  • yhdyssanat yhteen tai erikseen kirjoitettuna,
  • ranskalaisin viivoin tai listana irrallisia sanoja
  • kesken jääneinä lauseina ja
  • ilman johdonmukaista ajatusta ja rakennetta.

Ainoa, joka kirjoittamaasi arvostelee ja ajatuksesi saattaa tuomita, olet sinä itse. Kirjoittaessa joudut silmätysten itsesi kanssa. Moni onkin itse itsensä ankarin tuomari.

On myytti, että ammattikirjailija kykenisi tuottamaan mestariteoksen ilman editointia. Miksi sinunkaan pitäisi pystyä siihen ja vieläpä ilman kokemusta ja koulutusta? Varsinkaan silloin, kun tavoitteena ei edes ole tekstien julkistaminen missään tai kenellekään.

Ehkä voit alkaa suhtautua omaan kirjoittamiseesi lempeämmin. Nyt kaikki kelpaa. Ihan kaikki. Hajanaiset ja puolikkaat ajatukset. Irralliset sanat.

Aiheesta lisää: Kysy nämä 5 kysymystä itseltäsi, kun ajattelet: ”en osaa”

2. Kirjoitan pelkkiä joutavuuksia

Miksi sinun ajatuksesi olisivat merkityksettömämpiä kuin jonkun toisen?

Omat, pitkään mielessäsi pyörineet ajatukset ovat käyneet sinulle tutuiksi. Ne ovat arkipäiväistyneet. Siksi ne alkavat tuntua joutavilta ja mitättömiltä. Jos ajatuksesi olisivat joutavia, ne tuskin pyörisivät mielessäsi. Ne pyörivät mielessäsi, koska niillä on jokin tarkoitus.

Voimaannuttava kirjoittaminen on kirjoittamista, jossa yksikään ajatus, jonka olet paperille kirjannut ei ole joutava. Jokainen ajatuksesi on merkityksellinen. Siksi ne kannattaa kirjata ylös.

4. Jauhan aina vain samoja ajatuksia

On hyvin tavallista, että yksi ja sama ajatus junnaa päässä uudelleen ja uudelleen. Kirjoittaessa ajatukset kuitenkin vähitellen jäsentyvät ja kypsyvät.

Sinusta saattaa tuntua, että märehdit päivästä toiseen yhtä ja samaa ajatusta. Kirjoita mielessä junnaava ajatus paperille. Säilytä kirjoittamasi. Jos palaat lukemaan vaikkapa kolmen tai neljän viikon takaisia tekstejäsi, huomaat varmasti, että ajatuksesi ovat sittenkin kypsyneet ja kehittyneet ajan oloon.

Kun ajatus kypsyy hitaasti, muutosta on vaikea huomata. Se kuitenkin tapahtuu. Sinussa tapahtuu koko ajan muutoksia, vaikka et siitä olisi tietoinen.

Jos et usko, kokeile voimaannuttavaa kirjoittamista. Tee oma kasvusi ja kehittymisesi itsellesi näkyväksi.

Lue lisää >> Strategia, joka tekee lopun märehtimisestä

4. Mitä muutkin minun kirjoituksistani sanovat

Kun kirjoitat itsenäisesti, kukaan ei pääse sanomaan kirjoituksistasi yhtään mitään, ellet itse halua näyttää tekstejäsi muille. Sinä itse olet ainoa, joka tekstisi näkee.

Jos kirjoitat huojentavan kirjoittamisen kurssilla, päätät itse, mitä haluat näyttää ja mitä et. Yhtään kirjoittamaasi tekstiä ei ole pakko lukea tai näyttää muille.

Jos kuitenkin kirjoituskurssilla jaat muille ajatuksia, joita kirjoitustehtävät ovat herättäneet, huomaat todennäköisesti, että on muitakin, jotka pyörittelevät mielessään ihan samanlaisia asioita. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että heidän elämänsä on kulkenut erilaisia polkuja.

Voimaannuttavan kirjoittamisen kursseilla jokainen kirjoittaja on keskittynyt omiin ajatuksiinsa ja omien muistojensa miettimiseen. Ei kenelläkään ole kurssilla energiaa ryhtyä arvioimaan sitä, millaisia muut ovat, kun omien kirjoittamisten ja muistojen miettimisessä on jokaiselle enemmän kuin kylliksi.

Voimaannuttava kirjoittaminen ulkona

5. En pysty kirjoittamaan muiden läsnäollessa

Omilla kursseillani tapanani on antaa jokaisen valita itselleen parhaiten sopiva kirjoituspaikka. Voit tehdä olosi juuri niin mukavaksi kuin se kussakin kurssitilassa on mahdollista.

Ohjaamillani kursseilla saa makoilla lattialla tai istua pöydällä, jos se tuntuu sinusta luontevalta. Halutessasi voit hakeutua vaikka viereiseen huoneeseen kirjoittamisen ajaksi, jos sellainen kurssipaikalla on mahdollista ja jos koet, että kaipaat enemmän omaa tilaa ympärillesi. Kesäisillä kursseilla ja sään salliessa kirjoitellaan myös ulkoilmassa.

6. Elämässäni on tapahtunut niin paljon kaikkea ikävää, etten voi saada siihen enää selvyyttä

Jos takana on paljon ikäviä kokemuksia, tuntuu helposti, että mielessä velloo vain yksi suuri kurja massa, josta on mahdotonta saada minkäänlaista otetta. Et oikein tiedä, mistä nurkasta pitäisi aloittaa. Epäröit, mitä kaikkea sotkun keskeltä saattaa löytyä.

Omien ajatusten sekamelskan selvittelyyn pätee ihan sama kuin sotkuisen huoneen siivoamiseen. On vain aloitettava jostakin nurkasta. Yksi pieni asia kerrallaan ja ajan kanssa.

Kynä on viisas kumppani ja opastaja. Se poimii sinulle mielesi sopukoista ensimmäisenä sen asian, jonka työstämiseen olet eniten valmis. Sinun ei edes tarvitse pohtia itse, mistä aloittaa. Tässä asiassa voit täysin luottaa kynään!

Pisinkin matka alkaa yhdestä askeleesta. – Lao Tzu

7. En halua kirjoittaa, sillä pelkään, että se tuo esille itsestäni jotakin ihan kamalaa

Paljastan sinulle salaisuuden. Sinun mielessäsi ei ole tuntemattomia salaisuuksia. Kaikki, minkä kirjoittamalla saat itsestäsi selville, on sellaista, joka jo tänä päivänä vaikuttaa elämääsi.

Sitä voisi verrata vaikkapa tikkuun sormessa. Et ehkä ole siitä tietoinen, mutta tunnet jomotuksen. Kun tulet tietoiseksi tikusta, voit vetää sen pois. Vähitellen jomotus lakkaa ja pistohaava paranee.

Oman vajavaisuuden kohtaaminen kirpaisee aina. Hyvä uutinen on se, että kun sellaisen kohdan itsessäsi tunnistat, tiedät jo silloin, että olet kasvanut ja kehittynyt. Muutoin et olisi sitä huomannut. Nyt sinulla on tiedossasi, mitä asiaa voit lähteä työstämään toisenlaiseksi, jos niin haluat.

Ihmisen mieli on täynnä erilaisia suojamekanismeja. Se ei tuo tietoisuuteesi sellaisia asioita, joita et pysty käsittelemään. Voit luottaa siihen.

8. Olisi noloa, jos itsehillintä pettäisi ja alkaisin itkeä

Moni pelkää, että kirjoituskurssilla ajautuu kirjoittamaan sellaista, jossa menettää itsehillinnän. Tulee itku.

Välillä tällaista tapahtuukin ja se on ihan ok. Olen itsekin itkenyt kirjoittaessa lukemattomat kerrat. Itkevä ihminen ei ole sairas. Hänellä vain sattuu olemaan surua. Suru on aivan yhtä sallittu tunne siinä missä ilokin.

Hassua on, että harva pelkää samalla tavalla sitä, että alkaisi naurattaa. Eikö olisikin kamalaa, jos sanottaisiin, ettei saa nauraa eikä näyttää iloaan. Miksi ei siis saisi myös näyttää suruaan?

Moni on kasvanut siihen, että itku on heikkouden merkki. Asia on kuitenkin päinvastoin. Elämän paradokseja on, että mitä heikompi ihminen uskaltaa näyttää olevansa, sitä vahvempi hän on.

Entä jos mietit asiaa niin päin, miten itse reagoisit, jos jonkun toisen kirjoittajan kyyneleet alkaisivat valua. Veikkaan, että suhtaudut häneen myötätuntoisesti ja haluat lohduttaa sen sijaan, että ajattelet, että onpa noloa, kun tuo ihminen tuolla tavoin.

Moni haluaisi päästä käsiksi heille hyvin herkkiin asioihin, sillä suru parantaa. Mutta välillä tie sinne voi olla pitkä. Jos sinä kirjoitat sellaisesta, joka sinua itkettää, tiedät, että olet päässyt sinulle hyvin tärkeän asian äärelle. Silloin voit vain olla tyytyväinen itseesi.

9. En keksi mitään kirjoitettavaa

Valkoisen paperin kammo on yleinen pelon aihe.

Entäs jos onkin täysin sallittua, luvallista ja ymmärrettävää, että joskus tekstiä jostakin tietystä aiheesta ei synny. Eikä se todellakaan haittaa! Voit aivan yhtä hyvin kirjoittaa jostakin aivan muusta, mikä mieleesi juolahtaa. Ihan mistä tahansa. Kaikki kelpaa. Sitä on voimaannuttava kirjoittaminen.

Voimaannuttava kirjoittaminen joka päivä

Voimaannuttavan ja huojentavan kirjoittamisen kurssilla oikeita tai vääriä vastauksia ei ole. Et voi tulkita tehtävänantoa väärin. Et voi milloinkaan kirjoittaa aiheen vierestä tai väärästä asiasta.

Jos aivan tarkkoja ollaan, se kaikkein oikein vastaus on lähteä kirjoittamaan juuri siitä, mitä tehtävänanto ensimmäiseksi sattuu tuomaan mieleen. Olipa se mitä tahansa.

Esimerkiksi:

Kurssilla on pöydällä kuvia eläimistä. Tehtävänäsi on valita jokin kuva ja kirjoittaa, mikä viesti eläimellä sinulle on.

Valitset pöydältä umpimähkään lehmän kuvan. Mieleesi tulee ensimmäisenä mummolan lehmilaidun. Muistat kärpäsiä pörräävät lantakasat ja ruohoa märehtivän lehmän raukean katseen. Ja paarmat! Mikä viesti tässäkin voisi olla? Voiko tällaisesta muka kirjoittaa?

Totta ihmeessä voi! Juuri siitä sinun pitääkin kirjoittaa: siitä mitä ensimmäisenä tulee mieleen. Lehmän viesti sinulle oli muistuttaa, että tällainenkin lapsuusmuisto sinulla on olemassa. Se on tärkeä asia. Se on osa sinun historiaasi.

Jos tyhjän paperin kammo iskee kotona yksin kirjoittaessasi, kirjoita tajunnanvirtaa. Jos mieleesi ei tule mitään sanottavaa, aloita kirjoittamalla ”en keksi mitään kirjoitettavaa”.

Takaan, että viimeistään, kun kirjoitat sitä kuudetta kertaa, sinua alkaa ärsyttää. Silloin sinulla on jo uusi ajatus mielessäsi: sinua ärsyttää, että kirjoitat samaa lausetta uudelleen. Kirjoita sekin ylös: sinua ärsyttää.

Ennen pitkää huomaat, että päässäsi pyörii paljon muitakin ajatuksia. Vips vain ja olet jo päässyt hyvään vauhtiin.

Ota voimaannuttava kirjoittaminen osaksi jokapäiväistä omasta hyvinvoinnistasi huolehtimista. Jos kaipaat avuksesi valmiita kirjoitustehtäviä, liity huojentuneen mielen viikkokirjeen tilaajaksi. Saat viikkokirjeen muodossa maksuttoman kirjoitusharjoituksen. Liittymislahjana saat tarkemman ohjeen tajunnanvirtakirjoittamiseen.

Voit milloin vain poistua listalta, kun tunnet, ettet enää viikkokirjettä tarvitse.


Elämä laajenee tai kutistuu oman rohkeutemme mukaan. – Anais Nin

PS. Jaa myös ystävälle, jonka haluat havahduttaa uskomuksistaan. Ehkä voimaannuttava kirjoittaminen sopii myös hänelle.

2 thoughts on “9 turhaa uskomusta, miksi voimaannuttava kirjoittaminen ei ole sinua varten

  1. […] Lue myös: 9 turhaa uskomusta, miksi voimaannuttava kirjoittaminen ei ole sinua varten […]

  2. […] Lue myös: 9 turhaa uskomusta, miksi voimaannuttava kirjoittaminen ei ole sinua varten […]

Kommentoi toki!